Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
Tarinat  1  2  > [ Kirjoita ]

Nimi: Mikael & Ciff

27.03.2015 10:45

Ravasimme reippaasti ja mieleni selkeni selkenemistään kunnes keksin, Vetoaisin isään sillä että Ciffihän oli meidän yhteinen elävä muisto äidistä. Jos hän vielä olisi valmis myymään oriin, niin en olisi enää hänen poikansa, muuttaisin pois ja menisin töihin elättääkseni itseni sekä Ciffin. Okei, ehkä liioittelin mutta silti, raivostuin heti kun vain ajattelin että en voisi enää nelistää upealla hevosellani pitkin metsiä, niin että kura lensi korkealla ilmaan takanamme. Pidätin puuskuttavan hevoseni käyntiin ja herpaannuin liian pitkäksi kahdeksi sekunniksi. Ciff nosti päänsä ylös paetessaan kuolainta ja lähti kamalaan pukkilaukkaan. En kerennyt kuin henkäisemään ja rymähdin kipeästi oikealle kyljelleni, tuntien kun jotakin meni rikki. Katsoin loittonevaa Ciffiä ja käännyin selälleni irvistäen kivusta. hengittelin pinnallisesti sillä se vähensi silmäni sumentavan kivun olemattomiin. Kokeilin taskujani ja etsin puhelintani mutta samassa muistin että se oli meidän keittiötason marmorisella pinnalla. Kohottauduin istumaan ja parahdin ääneen sillä kylkeäni pisti aivan kamalasti. Hivuttauduin mahdollisimman vähä eleisesti lähimmän koivun luokse ja siitä tukea ottaen pääsin pystyyn kyyneleet silmissäni. Lähdin kävelemään oriin jälkiä seuraten sillä olimme erkaantuneet pääpolulta aikaa sitten. Kaikkialla oli vain puhtaana hohtavaa lunta lukuun ottamatta Ciffin jälkiä. Kauhistuin kun huomasin jälkien mukana menevän verivanan, ryntäsin juoksemaan minkä kyljeltäni pääsin ja huusin kaikin voimin hevostani. Välillä pysähdyin kalpeana kivusta haukkomaan henkeäni ja kuuntelemaan, mutta metsä oli liiankin hiljainen. Aurinko oli ruvennut laskemaan ja linnut olivat hiljaa, ainut ääni oli minun rahiseva hengitykseni sekä huutoni loputtomassa metsässä. Lopulta kuulin vahvan Ciffille kuuluvan tyytymättömän pärskähdyksen ja sainkin sen näköpiiriini. Katsoin hiljaa mikä oli hevosen tilanne ja meinasin joutua paniikkiin nähdessäni punaisen verivanan juoksevan hevosen päästä ryntäille ja siitä sen vahvoja jalkoja pitkin valkealle hangelle. kutsui Oria varovasti, sillä en halunnut säikyttää sitä, Ciff seisoi alistuneena syvässä mutaisessa ojassa jonka virtaava vesi oli pitänyt sulana. Kävellessäni lähemmäs huomasin ongelma, hevosen kintereen sekä vuohisten ympärillä oli karja-aitauksesta piikkilankaa. Pääsin hevosen turvan luokse ja kaivelin taskustani minttupastilleja ja samalla tutkin hellästi hevosen verisen pään. Ori seisoi liikkumatta kuin ymmärtäen että halusin vain auttaa sitä. Lämpimänä valuva veri oli lämmintä ja tuoksui makealle, joka sai minut kuvotuksen partaalle mutta löysin lopulta lähteen. Ciffin korvanjuuressa oli luultavasti oksasta tullut syvä haava joka vuoti noronaan. Irrotin kaulaliinanani ja sidoin sen tiukasti ynähtävän hevosen niskan ympärille, niin että se edes hiukan tyrehdyttäisi vuotoa. Astuin kylmään veteen ja tutukin varmoin ottein veden alla olevat kaviot sekä vuohiset, kädet kohmeisena löysytin vähä vähältä kireää piikkilankaa varoen repimästä hevosen herkkiä jalkoja. Kylmä vesi oli onnekseni tyrehdyttänyt muutaman langasta aiheutuneen vekin. Lopulta sain langan irti hevosen jaloista ja tartuin sen katkenneisiin ohjiin ja pyysin sitä napakasti astumaan ylös ojasta. Lopulta ori tajusi olevansa vapaa ja se loikkasi muutamalla helpolla hypyllä ylös ja ryntäsi repäisten ohjat kädestäni ohitseni. Kaaduin huudahtaen kivusta ja huomasin Ciffin pysähtyvän kuin seinään. Se seisoi veriset korvat pystyssä ja kajautti ilmoille sydäntä särkevän hirnahduksen. Kutsuin hevosta luokseni ja kaivoin taskustani lisää minttupastilleja, joiden houkutuksesta hevonen käveli vierelleni. nousin hitaasti hevosesta tukea ottaen sen selkään ja annoin sen vain mennä, luotin siihen että se veisi meidät kotiin. kylkeäni pisti aivan vietävästi ja hengitys oli kamalan vaikeaa, jokainen hengenveto sattui niin että meinasin pudota orin selästä. Sisukkaasti istuin selässä ja huomasin meidän olevan pääpolulla. Vastaamme tuli tutun oloinen ratsukko, jonka jälkeen putosin tajuttomana kylmään maahan.

Loppu!

Vastaus:

Todella hyvä ja jännittävä tarina! Vaikkei kappalejakoja ollutkaan, tarina oli selkeä ja sitä oli kiva lukea. Saat 15v€!

Nimi: Kata

24.03.2015 16:06
Mitenköhän unohdin sen raipan värin:'D no, joka tapauksessa, musta/hopea :) tässä tuleepi taas tarinantynkää:D

XIII. Ei hullummin!

Sinä päivänä päätin ottaa rennommin ja pitää hauskaa. Tunnit olivat loppuneet ja tallilla oli aika hiljaista, kun menin maneesiin. Kokosin pitkälle sivulle muutaman askeleen sarjan ja toiselle puolelle pikkuisen ristikon. Tänään hypättäisiin ilman satulaa!

Takku piti ilman satulaa hyppäämisestä. Siitä oli mukavaa ottaa rennommin aina välillä ja pitää hauskaa. Rakennettuani esteet (ristikosta tuli 40 senttiä, sarjan ensimmäisestä osasta, joka oli pysty 60 senttiä ja toisesta osasta (okseri) 80 senttiä) suuntasin tallille ja harjasin heiniä mussuttavan Takun. Hain suojat ja tajusin, että pian alkaisi olla aika ostaa uudet, sillä nykyiset olivat kulahtaneet ja tarrat eivät pysyneet kunnolla kiinni.

Talutin Takun maneesiin ja hyppäsin ponin paljaaseen selkään. Orillani oli todella mukava ja pehmeä selkä, johtuen luultavasti sen pyöreähköstä vartalosta.

Alkukäyntien jälkeen keräsin ohjat ja siirryin raviin. Tein ympyröitä, askeleenpidennyksiä sekä –lyhennyksiä. Takku tuntui oikeastaan aika hyvältä.

Ravailtuani molempiin suuntiin, valmistelin laukannoston. Takku pukitti muutaman kerran ja yritti kiihdytellä laukkaa, mutta kuunteli pidätteet.

Hyppäsin pienen ristikon laukassa muutaman kerran. Vaikka yritin katsoa parhaani mukaan sopivia ponnistuspaikkoja, jäimme moneen kertaan liian kauas.

Hypättyäniä ristikkoa kumpaakiin suuntaan, annoin Takun kävellä. Poni oli todella innoissaan, eikä olisi millään malttanut olla rauhassa, vaan siirtyi itsekseen jatkuvasti lyhyeen raviin.

Kun keräsin ohjat, ratsastin Takkua käyttämään takaosaansa. Vastauksena oli muutama protestipukki, mutta se ei hidastanut minua.

Nostin kulmasta laukan ja laukkasin pitkään sivua pitkin ristikon ohi. Käännyin seuraavalta sivulta kohti sarjaani ja keskityin tarkasti askeleisiin. Yksi, kaksi, kolme, pidäte, ei vielä, nyt! Takku jaksoi odottaa apujani ja hyppäsi pystyn sopivalta kohdalta. Tein muutaman pidätteen ennen okseria, jonka jälkeen heittäydyi myötäämään ponin hyppyyn. Ori venytti itseään kunnolla ja lennähdimme ihanasti esteen yli.

Seuraavasta kerrasta saatoin syyttää itseäni. Hyvä hyppy oli ajanut minut mielentilaan, että kaikki menisi nytkin hyvin. Jätin kuitenkin huumassani Takun yksin pystylle, ja hyppy lähti liian kaukaa jälleen. Minä jäin jälkeen, enkä ehtinyt järjestäytyä uudelleen – okserilla Takku tuli liian lähelle, ponnisti kenguruloikan ja minun tasapainoni horjahti. Ori otti sen itseensä ja nykäisi päänsä alas esteen jälkeen heittäen muutaman pukin. Luiskahdin helposti alas, mutta sain pidettyä ohjat kädessä, eikä Takku päässyt kunniakierroksille.

Hyppäsin samantien uudestaan selkään ja jatkoin uudella tarmolla sarjalle. Laskin vielä harvinaista huolellisemmin askeleet ja pidin huolen, että olin itse valppaana ja hereillä, vaikka Takku lähtisikin huonosta paikasta. Pysty ylittyi mukavasti ja minäkin jaksoin ratsastaa okserille rauhassa ja kiirehtimättä. Takun korvat olivat kääntyneenä minuun ja kuuntelivat minun apujani.

Okseri ylittyi kivalla, lennokkaalla hypyllä. Se oli mielestäni hyvä lopetus, ja jatkoin työskentelyä kevyesti vielä ravissa. Kehuin paljon poniani, sillä tiedosti, että tippumiseni oli ihan vain omaa syytäni.

Tein huolelliset loppuverryttelyt ravissa ja annoin sen jälkeen Takulle pitkät ohjat. Hetkeksi hyppäsin alas selästä ja keräsin esteet pois seuraavien ratsastajien tieltä. Vielä vähän loppukäyntejä maastossa pientä polkua pitkin, ja ratsastus sai riittää siltä päivältä.

Harjasin Takun tallissa reippaasti ja sanoin heipat muille tallilaisille. Mitähän keksisi seuraavaksi kerraksi?

Vastaus:

Hieno tarina, kiva lukea vähän erilaisesta ratsastuksesta :) Voisit kuitenkin tehdä tarinoissasi muitakin tallihommia, eihän hevosen omistaminen pelkkää ratsastamista ole ;) Saat tästä tarinasta 15v€.

Nimi: Mikael & Ciff

23.03.2015 09:40
Oli kamalan väsynyt ja heikko. Koko yön sain kuunnella syytöksiä ja herjauksia vuoronperää vanhemmiltani jotka riitelivät alati keskenään. Yhtä asiaa en suostuisi tekemään, en ikinä, mielummin vaikka kuolisin kuin myisin Ciffin. Saara ei ollut oikea äitini vaan ns. uusi äitini, Oikea äitini oli maailman ihanin ja rauhallisin ihminen ketä tunsin mutta hän oli haudattu jo vuosia sitten. Olin saanut Ciffinkin äidiltäni ja siinä yksi suuri syy miksi en ikinä luopuisi siitä. Saara oli aina ollut leuhka ja ilkeä minulle ja kaiken olin kestänyt purren hammasta, jotten olisi möläyttänyt niitä kauheuksia suustani jota sieltä meinasin tulla. Olin totellut häntä mukisematta mitä ikinä hän minulle sanoi, mutta kun hän nyt oli keksinyt, että olen liikaa tallilla, sain tarpeekseni. Huusin päin hänen naamansa kaiken sen pahan mitä ikinä minulla oli ollut mielessänikään ja jopa viileähkö isäni jäi hämmästyneenä katsomaan poikaansa. Niine hyvine olin vilkaissut heitä halveksuvasti ja häipynyt tänne tallille.

Siivosin vimmattuna Oriini karsinaa, enkä kiinnittänyt keneenkään mitään huomiota. Vaihdoin tottuneesti vedet ja laitoin heinät odottamaan herraa. Mielessäni pyöri vain Saaran ilkeät sanat Ciffistä ja isäni hämmästynyt sekä yllättynyt katse. Noudin tavallisesti riekkuvan orin talliin joka seisoi ihmetellen käytöstäni hipihiljaa. Harjaus, suojat, satula ja suitset menivät kuin sumussa hevoselle, joka edelleen seisoi kerrankin kun normaali, enkä edes tajunnut ihmetellä asiaa. Katsoin vain upeaa hevostani hetken ja laitoin kypärän sekä hanskat itselleni.

Nousin selkään ja annoin ohjaa, Ciff epäröi hetken ja kieltäytyi liikkumasta. sen sopusuhtaiset korvat liikkuivat vinhasti yrittäen löytää hämmennykseensä vastausta, mutta turhaa. Olin niin omissa maailmoissani että Napautin kantani hevosen kylkiin ja kannustin sen neliin siltä istumalta. Onnekseni maa oli sula jo paljon käytetyltä lenkiltä ja Ciffillä oli kuitenkin hokit allaan. Tunsin virkoavani, tuimasta tuulesta joka iski kasvoilleni ja heräsin eloon. Tunsin oriin vahvat lihakset jotka kiidättivät meitä hurjaa vauhtia pitkin polkua. Harjas liehui voitto viirien lailla ja sen hengitys kaikui hiljaisessa metsässä. Tunsin kuinka ori nautti menosta ja se paineli yhä kovempaa ja kovempaa. Pian kuitenkin olin tarpeeksi järjissäni ja hidasti raisun menomme reippaaseen raviin. Taputin ihmetellen hevosen kaulaa ja hymyilin viimein. Olin varma siitä että isä ei suostuisi tähän Saaran keksimään oikkuun, kyllä hän muisti varmasti kun he äidin kanssa tämän minulle hakivat ja yllättivät minut totaalisesti puolivillillä oriilla.

Jatkuu

Vastaus:

Hieno alku tarinalle, kuvailit hyvin ja tarinan tunnelmaan oli helppo eläytyä! Odotan innolla jatkoa :)

Nimi: Kata

21.03.2015 09:27
Tästä tuli nyt todella kankea ja loppu on erittäin huono, inspis loppui kesken :D: mutta kelvatkoon:)

XII. Hyvä estetunti

Sunnuntaina ehdin tallille vasta myöhemmin iltapäivällä kaikkien koulujuttujeni takia. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä sunnuntai oli ratsastuskoulun vapaapäivä ja olin saanut sovittua Laupin kanssa, että saisin tulla ratsastamaan Sinnan, jotta estemerkin suorittaminen onnistuisi.

Tervehdin Mikaelia, joka oli juuri palaamassa talliin ratsastettuaan Ciffillä. Minä päätin aloittaa ratsastamalla Takun, sillä sitäkään ei voinut jättää moneksi päiväksi ilman liikuntaa, koska seurauksena oli ylienerginen poni, joka keksi jatkuvasti uudenlaisia temppuja ratsastajan pään menoksi.

Harjasin orin reippaasti ja varustin sen. Tänään menisin ihan peruskoulua, tosin sillä tavalla, että Takku todella tekisi töitä.

Menin maneesin taluttaen ja nousin satulaan. En kävellyt kovin pitkään, sillä Takku tuntui todella reippaalta ja ei kuunnellut apujani.

Siirryin kevyeen raviin melkein heti kun olin kerännyt ohjat ja ratsastelin paljon ympyröitä ja kaarevia teitä. Takku pyrki juoksemaan koko ajan vähän pois alta, eikä jaksanut kuunnella.

En luovuttanut vaan jatkoin ratsastamista ravissa. Kun siitä ei kuitenkaan tullut mitään, päätin laukata jonkin aikaa, jotta Takku väsyisi.

Laukannostossa poni lähti. Se painoi päänsä alas ja kiihdytti laukkaa. Minä nostin käteni liioitellun ylös ja tein vahvoja pidätteitä.

Takku yritti siirtyä raviin. Napautin pohkeeni sen kylkiin ja vastauksena oli protestipukki. Ratsastin oria eteenpäin ja laukkasimme monta kierrosta uraa pitkin. Aina, kun poni yritti siirtyä raviin, annoin raippaa ja laukka jatkui.

Kun hidastin orin ja jatkoin ratsastusta, se tuntui todella hyvältä ja pehmeältä. En laukannut enää paljoakaan toiseen suuntaan, vaan lopettelin aika nopeasti.

Takun jälkeen hain Sinnan tarhasta ja harjasin sen rauhallisesti. Tamma oli vähän arka, mutta minä käyttäydyin rennosti ja tyynesti. Vähitellen tammakin rentoutui.

Varustin ja talutin ulos tallista. Matka maneesille sujui rauhallisesti. Maneesissa rakensin pienen radan, kokorataleikkaalinjalle kaksoissarjan, molemmille pitkille sivuille esteet, toiselle pysty ja toiselle sianselkä.

Aloitin kävelemällä pitkin ohjin, jonka jälkeen siirryin luonnollisesti kevyeen raviin. Sinna oli kiva ja pehmeä, myötäsi mukavasti kädelle. Tammassa pidin myös siitä, ettei tarvinnut potkia eteenpäin.

Laukkailin molempiin suuntiin kevyessä istunnassa, ja Sinnasta sai irti todella mukavaa laukkaa. Hyppäsin kerran myös pystyn (joka oli tuolloin n. 60 senttimetriä) molempiin suuntiin.

Alkuverkan jälkeen annoin Sinnan kävellä hetken. Kun keräsin ohjat, kokeilin tulla muutaman kerran kaksoisarjan laukassa, vaihdellen askelväliä kahdesta kolmeen. Sinna kuunteli avut todella hyvin ja hyppäsi innokaasti.

Sianselänkin ylitimme kevyesti. Korotin kaikkia esteitä siten, että ne olivat 80-90 senttiä. Sinna kuunteli apuni ja hyppäsi juuri oikeista kohdista sopivalla ilmavaralla.

Ratsastin loppuun vielä ihan pienen radan, jossa aloitin pystyllä, jatkoin sianselälle, käänsin kokorataleikkaan, hyppäsin sarjan ja loppuun vielä sianselän uudestaan.

Lopettelin hyvään suoritukseen ja taputteli tyytyväisenä Sinnaa. Poni oli tehnyt parhaansa! Vein sen talliin, harjasin ja vielä tarhaan.

Vastaus:

Ihan hyvä tämä oli, kuvailua olisi voinut olla tosin enemmän :) Saat Takun hoidosta 15v€. Onnea estemerkin suorittamisesta, ilmoitathan viekkuun minkä esteraipan haluat?

Nimi: Mikael & Mokka

16.03.2015 08:29
Mittailin askeleillani esteiden väliin jäävän kaksi askelta.
Olin pystyttänyt Sulalle kentälle neljä estettä,
joiden kaikkien korkeus oli 70cm. Kaksi oikeanpuoleisella
pitkällä sivulla, neljän askeleen päässä toisistaan ja
Kaksi kentän lävistäjällä välinään kaksi askelta.

Tällä kertaa hyppäisin merkkiä suorittaessani Mokka nimisellä
Newforestinponilla. Ruuna käyttäytyi hyvin leppoisasti
lukuun ottamatta vatsan harjausta sekä satulanlaittoa.
Harjattuna sekä varustettuna Talutin Mokan kirkkaaseen auringon-
paisteeseen joka lämmitti jo oikein urakalla.

Nousin tottuneesti ruunan selkään ja tunsin taas välittömästi, miten
erilainen ruuna oli verrattuna omaan oriini tai Aadaan jolla hyppäsi
viimeksi. Käyntiä menin kymmenisen minuuttia jonka jälkeen
nostin reippaan ravin ja kevensin tahdissa. Sain hyvät lämpimät
sillä kun ajattelin päässäni kaikki tutuimmat ja tuntilaisille annettavat
ratsastusradat kuten, kokorataleikkaa, kiemurauraa yms. Kävin niitä
huolellisesti asettuneena lävitse ja tunsin kuinka Mokkakin lämpeni
ja oli valmis hyppäämään. Laukkasin muutaman pääty-ympyrän sekä
Kokorataleikkaa vaihdoilla, Ruuna totteli todella hyvin.
Keskityin sitten esteisiin. Hyppäsin kumpaakin reittiä neljäkertaa
jonka jälkeen tein saman vasempaan. Ruuna oli kelpo hyppäämään ja
tekikin virheettömiä suorituksia, kokeilin jopa sitä että laskisin askeleet
väärin ja Mokka vain tyynesti korjasi virheeni ja hyppäsi puhtaasti.
Menin hetken käyntiä ja taputin hellästi ruunan kaulaa. Menin viimeiseksi
n. ratana esteet eli menin ensin oikeanpuolen ja siitä suoraan lävistäjälle.
Ei virheitä, eikä epäröintiä, hieno hevonen oli tämä ruuna, en olisi ihan
heti sitä uskonut kyllä, eli siis positiivinen yllätys. Kävelin hionneen
ruunan kanssa pitkin ohjin kentällä ja ajattelin juuri lopetella kun
Mokan hoitaja ilmestyi hymyilleen kentän reunalle, odottaen jo hoito-
hevostaan itselleen. Hymyilin hänelle ja ratsastin Lilon luokse.

-Sinulla onkin hyvä hevonen hoidettavana, sanoin laskeutuen satulasta.
-kiitos ja tiedän kyllä Lilo sanoi loistaen.
-Haluatko hoitaa ruunan vai teenkö minä sen, kysyi tietäen vastauksen jo etukäteen.
-hoidan kyllä sen itse, kiitos vain Lilo sanoi ja tarttui hevosen ohjiin.
- se käy hyvin, minä siivoankin esteet pois kentältä, vastasin ja käännyin.

Lilo meni menojaan Mokan kanssa ja minä topakasti siirtelin puomit ja
tolpat paikoilleen. Kävin vielä tarkistamassa enne lähtöäni
Ciffin olot. Ne olivat hyvät ja Ori mussutti heinää tyytyväisenä auringon-
paisteessa.

Vastaus:

Hyvä tarina, kerroit hyvin :)

//Tämä merkki onkin nyt suoritettu, minkä esteraipan haluat?

Nimi: Kata

14.03.2015 10:43
XI. Kuumuva tuttavuus (estemerkki, osa 1)

Lauantaiaamuna tallille ei ollut ehtinyt vielä kukaan, mutta näin, että Lauppi oli puuhaillut jo aamutallin.

Minä en mennyt tällä kertaa Takun luokse; se saisi pitää vapaapäivän, sillä aloittaisin esteratsastusmerkin suorittamisen.

Kummalla haluaisin aloittaa, Konstalla vai Sinnalla? Pysähdyin miettimään sitä hetkeksi. Hetken pohdinnan jälkeen päädyin Konstaan, sillä se vaikutti kiinnostavalta ja oli pienempi. Ei sitten tarvitsisi ihan heti hypätä ison ponin selkään Takun jälkeen.

Menin reippaasti Konstan karsinaan ja otin sen käytävälle. Ori ei malttanut pysyä lainkaan paikoillaan, vaan siirteli painoa jalalta toiselle ja liikutteli takaosaansa. Harjasin sitä silti reippain ottein ja halusin näyttää heti, kuka tässä määräsi.

Tuntui oudolta satuloida niin paljon isompi poni kuin Takku. Eihän Konstakaan mikään päätä huimaava ollut, mutta silti paljon, paljon isompi.

Suitsimisessa ori yritti nostaa jälleen päänsä korkeuksiin, mutta lankesi samaan ansaan kuin edelliselläkin kerralla, karkkipaperiin.

Talutin Konstan tallista ulos. Se ei meinannut pysyä lainkaan aloillaan. Takku seurasi minua taluttaessa yleensä nätisti, mutta Konstalla oli kiire jonnekkin. Suomenpienehevonen tanssi ympärilläni, ja jouduin nykäisemään ohjista muutaman kerran ihan kunnolla, että se kuuntelisi.

Maneesi oli tyhjillään. Esteiden kokoaminen ei ollut kovin helppoa, kun piti pidellä kiinni ympäriinsä riuhtovasta hevosesta.

Lauppi oli kertonut minulle vähän Konstasta. Niiden tietojen perusteella en halunnut tehdä mitään rataa, jonka hyppiminen kuumentaisi oria, vaan tein innarin sekä kolmoissarjan. Alkuun kolmoissarja oli pelkkiä puomeja ja pikkuinen ristikko.

Nousin satulaan ja hämmennyin heti, sillä Konsta tuntui niin paljon isommalta ja massiivisemmalta kuin Takku. Säädin jalustimet ja kiristin satulavyötä, jonka jälkeen puristin pohkeillani ja siirsin Konstan käyntiin.

Heti alkuun se yritti siirtyä raviin. Hidastin istuntaani ja hengitin syvään. Käynti. Ravi. Käynti. Ravi. Kun sitä rataa oli jatkunut jonkin aikaa, keräsin ohjat ja pyysin oria kuolaimelle.

Alkuun se vastusteli paljonkin. Muutaman päättäväisen voltin, pidätteen, pohkeen ja asetuksen jälkeen se kuitenkin myöntyi ja taivutti kaulaansa.
”Kyllä minä tiedän, että osaat liikkua hienostikin.”, kuiskasin orille ja kannustin sen raviin.

Ensin pää nousi ja Konsta yritti juosta pois altani. Käänsin sen voltille ja napautin sisäpohkeeni sen kylkeen samalla, kun tein vahvat pidätteet. Puristin ulkopohkeeni kiinni, ettei ori pääsisi livahtamaan lapansa kanssa ulos.

Kierroksen jälkeen hevonen myöntyi kohtaloonsa ja alkoi liikkua oikein. Ratsastin todella huolelliset alkuverryttelyt ja pidin huolen, että sekä pohkeet että ohjat menivät kevyin avuin läpi.

Aloitin tulemalla puomi-puomi-ristikkolinjaa ravissa. Ensimmäisellä kerralla Konsta nyppäisi päänsä kohti kattoa ja loikkasi holtittomaan laukkaan, luultavasti, koska minä en pitänyt pohkeitani kunnolla kiinni.

Hidastin Konstan takaisin raviin ja ratsastin seuraavalla kerralla huolellisemmin linjalle. Pidin pohkeeni tasaisesti orin kyljissä ja ylitimme ristikon rauhallisesti. Ristikon päällä puristin pohkeillani hieman enemmän ja hevonen nosti laukan.

Ratsastin lyhyelle sivulle laukassa voltin, jolla kokosin ja keräsin laukkaa. Jatkoin uraa pitkin ja tulin linjan uudelleen laukassa. Konsta imi ehkä vähän liikaa puomeille ja ristikko ylittyi liian kaukaa, mutta se ei haitannut.

Tein uuden voltin ja ohjasin innarille. Pidin laukkaa hallussani ja Konstakin keskittyi hyvin apuihini. Innari ylittyi kevyesti ja hyvillä hypyillä.

Innarin jälkeen hidastin käyntiin ja annoin Konstalle hetkeksi pitkät ohjat. Hyppäsin alas selästä ja nostin vähän innaria, ehkä 50 senttimetrin pystyiksi ja kolmoissarjaa siten, että siitä tuli 60cm-60cm-80cm. Jokaiseen väliin tuli kaksi lyhyttä laukka-askelta.

Nousin satulaan ja jatkoin hyppäämistä. Ensiksi tulin kaksi kertaa innarin, mutta Konsta alkoi kuumua vähän.

Jatkoin toisen innarikerran jälkeen siirryin raviin ja ohjasin kohti kolmoissarjaa. Yritin parhaani mukaan pitää Konstan kiinni viimeisen asti, mutta se pääsi nostamaan laukaan jo ennen estettä. Toinen hyppy tuli ihan liian lähelle ja Konsta köyristi selkäänsä päästäkseen yli esteestä. Se pääsi kuin pääsikin, mutta minä en ehtinyt ratsastaa sitä kolmannelle. Konsta sujahti seinän ja estetolpan kapeasta välistä ja melkein kaatoi estetolpan mennessään. Laukka kiihtyi ohituksessa huomattavasti ja samassa ori heittikin jo pukkeja.

Keräsin itseni ja hidastin laukkaa. Menimme kierroksen verran ympäri, ennen kuin sain orin takaisin hallintaan. Suuntasin jälleen kolmoissarjalle ja tällä kertaa pidin huolen, että Konsta oli hyvin ohjan ja pohkeen välissä.

Tällä kertaa sarja ylittyi hyvin ja tasaisesti. Päätin, että se saisi riittää tältä päivältä. Tein huolelliset loppuverryttelyt ja siirryin käyntiin.

Purin esteet nopeasti ja nousin vielä kerran satulaan. Ratsastin pienen lenkin tallin ympäri maastossa pitkin ohjin, ja Konstakin oli sen verran uupunut, ettei jaksanut säätää mitään ihmeellisempää.

Tallissa harjasin orin ja vein sen tarhaan. Heti aurinkoiseen kohtaan päästyään Konsta heittäytyi maahan ja kävi piehtaroimaan.

Minä käväisin vielä harjaamassa Takun tallissa nopeasti. Se saisi tänään viettää pelkän vapaapäivän. Seuraavalla kerralla hyppäisin sitten Sinnan selkään.

Vastaus:

Hieno tarina! Kuvailit hyvin :)

Nimi: Mikael & Aada

12.03.2015 17:09
Ulkona oli mahtava sää, aurinko paistoi täydeltä terältään saaden kevättä lähemmäs.
Olin käynyt jo aamuvarhaisella irtohypyttämässä villikkoni ja nyt oli vuorossa sitten
tallin hevosella Aadalla hyppääminen. Rautias arabialainen olikin valmiiksi karsinassaan,
joten kipaisin satulahuoneeseen etsimään sen varusteet sekä harjat ja suojat.
Hetken etsittyäni sain kamppeet kasaan, kädet täynnä olin juuri aukaisemassa ovea
kun se aukenikin yllättäen ja pyllähdin tavaroine päivineni lattialle,
saaden vaaleahiuksisen neidin rytäkässä samaan kasaan.
Tuijotimme hetken hölmistyneenä toisiamme kunnes nauroimme katketaksemme tilanteelle.
Naurun mennessä tyttö nousi ylös ja tarttui nopealla liikkeellä Aadan varusteisiin,
jonka jälkeen itsekin tajusin että mitäs tässä lattialla istumaan.

- Anteeksi kamalasti, ei ollut tarkoitus satuttaa. Sinivihreäsilmäinen tyttö sanoi hienoinen puna poskillaan.

-Ei hätää, ei käynyt kuinkaan, sopivasti vain aukaisimme kummatkin oven, naurahdin ja ojensin käteni esitelläkseni itseni.

Kättelimme ja esittelimme itsemme. Otin varusteeni Katalta.

- Mutta nyt täytyy rientää, olen katsos menossa hyppäämään Aadalla. Sanoin ja nyökkäsin silmää iskien kun lähdin kohti karsinaa.

Laitoin vahingoittumattomat varusteet odottamaan karsinan eteen ja tartuin harjaan laittaen uteliaan tamman kiinni kaltereihin.
Harjasin mukavalta tuntuisen tamman puhtaaksi ja varustin sen tottuneesti. Lauppi oli sanonut, että tamma on varsin herkkä ja reipas,
mutta uskoi meidän tulevan juttuun. Olihan hän nähnyt minkälainen Dynamiitti itselläni oli.

Maneesi oli tyhjillään ja laitoin tamman hetkeksi kiinni, kun laitoin kaksi estettä
Ensimmäinen oli punavalkoinen pysty jonka korkeus 80cm ja toinen oli sininen ristikko jolla korkeutta 90cm.
palasin Aadan luokse ja vein sen kaartoon kiristäen vyön ja säätäessä jalustimia hyppypituudelle.
Rautias seisoi nätisti paikallaan, kun kampesin itseni kevyesti sen selkään.
Lämmittelin tehden ravissa suuria ympyröitä sekä voltteja esteiden ympärille.
Aada oli tosiaan herkkä, mutta niin olin minäkin. Tamma käytti hyvin itseään ja
pyysinkin siltä kunnollista liikettä muutamalla lisäyksellä sekä taivutuksilla.
Laukkasin kummatkin lyhyet sivut ja ravasin koottuaravia pitkillä.
Lopulta tunsin hevosen olevan lämmin ja vetreän,
niinpä silitin hillitysti sen kaulaa ja laskin sille hetkeksi pitkää ohjaa sekä käyntiä.
Tauon jälkeen otin kunnon tuntumaa ja pyysin Aadalta laukkaa, liike oli tasaista ja pyrkivää.
Käänsin jo katseeni hyvissä ajoin esteelle ja ratsastin tammaa kuulolle.
Yksi, kaksi, kolme hyppy laskin mielessäni, katse kohdistettuna toiseen päätyyn.
Aada selvitti ristikon tasaisesti ja tunsin kuinka se innostui vähävähältä työskentelemään rehellisemmin kanssani.
Menin hevosen kanssa useista eri lähestymisistä esteitä ja tamma noudatti pyyntöjäni kuuliaisesti,
vaihtoi laukat ja asetuksenkin tuli loistavasti. Hyppäsin myös muutaman kerran ilman jalustimia ja
tamman meno tuntui entistä paremmalta. Lopulta silitin sen hionnutta kaulaa pitkin vedoin ja hidastin käyntiin antaen ohjaa.

Tallissa riisuin tamman varusteet ja laitoin sille Fleece-loimen selkään. Vein varusteet paikoilleen, vaihtaen hionneen huovan puhtaaseen ja kuivaan.
Kuolaimet pestynä suitsekin menivät paikalleen ja otin ämpäristä muutaman porkkanan Aadalle palkinnoksi hyvästä työskentelystä.
Palasin herkut mukanani karsinalle ja syöttelin ne sille rapsuttaen samalla sen siroa kaulaa.
Suljin oven ja sanoin heipat vastaan kävelevälle hymysuiselle Katalle lähtiessäni.
Oli avartavaa ratsastaa muillakin hevosilla kuin omallaan, olivat ne vain niin erilaisia.

Vastaus:

Hyvä tarina, oikeinkirjoitus oli kunnossa ja kuvailua löytyi :)

Nimi: Kata

12.03.2015 14:40
Voisinko muuten suorittaa esteratsastusmerkin? Jos hevostoiveita saa laittaa, niin Konstaa olisi kiva päästä kokeilemaan:)

X. Ohjasajoa ja uusia tuttavuuksia

Tallilla oli vielä hiljaista kun pääsin perille. Takku oli asettunut tarhaan kuivalle läntille ottamaan aurinkoa maaten. Jätin kassini tarhan ulkopuolelle ja hipsin ponin luokse. Nojasin sen vatsaan, joka sattui olemaan sopivasti aurinkoa kohti ja suljin silmäni. Rapsuttelin hiljaa ponin vatsaa.

”Iltapäivän unituokioko?” avasin silmäni. Hymyilin Laupille, joka naureskeli minulle ja Takulle. Nousin ylös ja Takku nousi perässä. Se ravisteli päätään ja pärskähti.
”Pitäähän keväästä nauttia!” huudahdin takaisin ja taputin orini kaulaa.

Tallissa oli hiljaista, mutta yhdessä karsinassa Rowena harjaili Hallaa. Tervehdin häntä hymyillen ja kiinnitin Takun käytävälle. Poni nuuhki kiinnostuneena ilmaa ja hirnahti kovaäänisesti. Kummastuneena vilkaisin siihen karsinaan, joka oli vielä hetki sitten tyhjillään. Nyt karsinassa seisoi päistrikko poni, joka hirnahti takaisin minun orilleni.

”Onko tänne tullut uusi poni?” kysyin Rowenalta kiinnostuneena.
”Joo!” hän huikkasi ja astui Hallan karsinan ovelle. ”Omistaja on vissiin Mikael tai jotain, tapasin hänet eilen.”

Ihasteltuani hetken verran komeaa welshponia, jatkoin Takun harjaamista, joka alkoikin käydä kärsimättömäksi seisoskeluun.

Tänään kokeilisimme jotain uudenlaista. Mielessäni oli pitkään pyörinyt ajatus Takun opettamisesta vetämään kärryjä, joten harjoittelisimme sitä. Lauppi oli antanut lainaan tallin ohjasajovälineet, tai osittain juoksutusvälineet.

Laitoin Takulle ensin yhden huovan ja juoksutusvyön. Sitten suitset ja niihin kiinnitin sivuohjat (jotta saisin Takun kulkemaan näinkin oikeinpäin), lisäksi vielä pitkät ohjasajo-ohjat.

Talutin Takun pihalle ja yritin olla sotkeutumatta ohjiin. Ponini oli vähän kummastunut, eihän sitä ollut aiemmin ohjasajettu.

Ihan ensiksi menin muutaman kerran Elisionen pihatien päästä päähän. Takku pääsi nopeasti jyvälle hommasta ja liikkui aika kivasti kun kävelin sen takana. En tarvinnut mukaani edes raippaa, ori oli innokas oppimaan uutta tänään.

Varmistettuani pihalla, että pärjäsin Takun kanssa, ohjasin sen pienelle metsätielle. Aurinko paistoi puiden välistä kirkkaana ja valaisi maata. Vähitellen kaikki alkoi vihertää luonnossakin; talvi oli selvästä väistymässä.

Kävelimme rauhallisesti tasaisella tuntumalla metsässä. Minulle tuli todella keväinen olo, linnut lauloivat ja lumi suli pois. Pian olisi jo kesä, joka oli parasta aikaa Takun kanssa. Voisimme mennä uimaan, osallistua leireille, kilpailuihin ja hömpötellä vain ilman satulaa.

Kiersimme ehkä kilometrin verran metsässä. Pelkkä käveleminen ei yleensä riittänyt liikunnaksi Takulle, joten menin vielä maneesille.

Kävin kaikki askellajit läpi juoksuttaen oria. Laukassa irtosi muutama pukki, mutta se ei haitannut. Ratsastustuntien alkaessa, meidän piti kuitenkin väistää ja taluttelin vielä hetken Takku pihalla.

Tallissa ei ollut enää lainkaan niin rauhallista, tuntiratsastajia pyöri joka puolella. Purin silti rauhallisesti varusteet Takulta ja harjasin sen. Poni sai jäädä talliin odottelemaan iltaheiniä, jotka jaettaisiin muutaman tunnin päästä.

Vein Takun omat sekä lainatavarat huolellisesti paikoilleen. Juuri kun mietin, oliko vielä jotain tekemistä, eräs tuntiratsastaja tuli luokseni.
”Voisitko tulla nopeasti auttamaan, emme saa Konstalle suitsia päähän, eikä hoitajia näy missään?” Ja minähän autoin mielelläni.

En ollut aikaisemmin kiinnittänyt pahemmin huomiota Konstaan. Nyt katsoin sitä tarkemmin, pidin suomenpienhevosen vilkkaasta katseesta. Rautias vilkuili minua epäillen, kun lähestyin sitä.

Ensin pää nousi korkeuksiin. Minähän en kuitenkaan vähästä säikähtänyt, vaan rapistelin taskussani olevaa karkkipaperia. Pää laskeutui heti ja sain siitä napakan otteen. Kun ori tajusi, että sitä oli huijattu, se yritti repäistä päänsä jälleen kattoon, mutten päästänyt irti.

Kun kuolaimet olivat suussa, ratsastaja sai remmit itse kiinni. Minä katselin kuitenkin kiinnostuneena Konstaa. Olisi aika mielenkiintoista päästä joskus kokeilemaan sitä, se muistutti suurempaa versiota Takusta.

Piakkoin minun oli kuitenkin pakko lähteä kotiin. Sanoin heipat muille hoitajille ja ratsastajille sekä tietysti Takulle.

Vastaus:

Saat suorittaa esteratsastusmerkin, ratsuiksi saat Sinnan ja juurikin tuon toivomasi Konstan :D

Ja sitten tarinaan;
Taas kerran hieno tarina, sitä oli mukava lukea ja kuvailua löytyi. Tarinasssa oli myös aivan ihana tunnelma, siihen oli helppoa eläytyä! Kirjoitat hyvin :) Paljon plussaa myös muiden hoitajien, tallilaisten ja hevosten käytöstä tarinassasi! :D Ja kiva myös kun kokeilit Takulla jotain uutta. Saat 15v€.

Nimi: Mikael

11.03.2015 20:09
Rowena// juu kyllähän tuo oli ihan ok :)

Vastaus:

:)

Nimi: Rowena

11.03.2015 19:28
Mikael // Toivottavasti kuvailin sinut oikeanlaiseksi :D

Vastaus:

:)

Nimi: Rowena

11.03.2015 18:47
Luku 2

Bussi kulki eteenpäin ja heilui aina, kun osui maassa olevaan kuoppaan tai isoon kiveen. En voinut itselleni mitään, vaan minun oli pakko saada kirjoittaa hoitohevoseni nimi huurtuneeseen ikkunaan. Virnistin itsekseni ja keskityin sitten siihen, että jäisin oikealla pysäkillä pois. Minun lisäkseni muita matkustajia bussissa ei ollut, kaikki muut olivat jääneet jo pois. Siitä päättelin, että kovin moni samalla suunnalla minun kanssani asuva ei käynyt Elisionen tallissa. Ajatukseni keskeytti ratsastuskassistani lattialle tippuvat ratsastuskäsineet, jotka nostin lattialta ja kun katsoin seuraavan kerran ikkunasta ulos, huomasin bussin ajaneen jo ohi Elisionen pysäkiltä. Nousin äkkiä ylös ja menin eteen.
"Kuinka kauas olet ajanut Elisionen tallista?" kysyin kuskilta, joka oli jo ikää nähnyt mies, jonka lyhyet ja harmaat hiukset olivat sekaisin.
"En kovinkaan kauas, parisataa metriä." kuski sanoi ja pyynnöstäni, pysäytti bussin seuraavalle pysäkille.
Satoi räntää ja tuuli kovasti, kun kävelin Elisioneen. Pidin ratsastuskassiani pääni päällä, jotta en olisi kastunut aivan läpimäräksi.

Päästessäni Elisionen punaiseen tallirakennukseen, vastaani tulvahti ihana hevosten ja heinien tuoksu. Seisoin hetken oven suussa vain katsoen ympärilleni, mutta kun aloin olla tukkona tunnille lähteville ratsastajille, lähdin menemään varustehuoneeseen. Ohittaessani yksityisten hevosten karsinat, jokin sai minut peruuttamaan takaisin yhden karsinan kohdalle ja katsomaan siellä olevaa hevosta, jonka tunnistin welshiksi.
"Taidat olla uusi täällä, vai mitä?", sanoin hevoselle, mutta en mennyt lähemmäksi sitä. Seisoin parin metrin päästä karsinan ovesta ja laitoin kädet lantiolleni. Uusi hevonen katsoi minua, ilmeellä joka kertoi ettei sen lähelle kannattanut mennä.
"Hei, mitä sinä teet?" nuoren miehen ääni kuului ja huomasin paikalle tulleen nuorukaisen kantavan yleissatulaa ja suitsia käsivarsillaan.
"Tuota.. en minä mitään tehnyt. Kunhan vain ihastelin hevosta. En mennyt lähellekään sitä, vannon kautta kiven ja kannon" aloin puhumaan kovaa vauhtia, joka sai minut kiroamaan hiljaa mielessäni. Kun tuolla tavalla selitin etten tehnyt mitään, siitähän heti voisi päätellä että tein jotain.
"Uskon sinua. Olen tämän oripojan omistaja, Mikael. Mikä sinun nimesi on?" nuori mies, jolla oli nyt nimi, sanoi.
"Olen Rowena." sanoin lyhyesti, katsoin vielä Mikaelin hevosta, jonka jälkeen lähdin varustehuoneeseen.

Varustehuoneessa ei ollut ketään. Laskin ratsastuskassini siellä olevalle sohvalle ja otin syliini Hallan harjapakin ja seinältä nappasin mukaan juoksutusnarun, sillä päätin juoksuttaa vähän Hallaa. Vielä en pariin kertaan ratsastaisi sillä, tutustuttaisin sen ensin minuun kunnolla.
Kun menin takaisin tallikäytävälle, huomasin Mikaelin touhuavan hevosensa parissa tuon karsinassa. En pysähtynyt karsinan kohdalle, vaan menin Hallan karsinan luokse.

Tamma ei ollut karsinassa, joten otin riimunnaruni mukaan ja lähdin ulos räntäsateeseen hakemaan sitä tarhasta.
"Hei Lauppi", tervehdin Lauppia, joka kantoi sylissään kaurasäkkiä.
"Terve. Hallaa menossa hakemaan?" Lauppi kysyi ja nyökkäsi riimunnaruun päin.
"Jep. Ajattelin juoksuttaa sitä vähän tuossa kentällä." sanoin hymyillen.
"Hyvä idea." Lauppi sanoi, heilautti kaurasäkin paremmin olalleen ja meni talliin. Minä jatkoin matkaani Hallan tarhalle, jossa vuonohevonen olikin ja söi heiniä. Pujahdin aitalankojen välistä tarhaan.
"Halla!" Kutsuin hoitohevostani, joka nosti vain päätään heinäkasasta, katsoi minuun ja jatkoi sitten syömistä kun minä en olisi paikalla.
"Halla, tule!" kutsuin uudelleen, mutta kun Halla ei edes päätään nostanut, lähdin kävelemään hitaasti sitä kohti.
Otin aina pari askelta kerralla ja sitten pysähdyin. Kun olin muutaman askeleen päästä Hallasta, yritin laittaa riimunnarun kiinni sen riimuun. Yritykseen se sai myös jäädä. Halla nimittäin otti kaviot alleen ja laukkasi päätään viskoen tarhan toiseen päähän. "Ai sitä ollaan tälläisellä tuulella" mutisin itsekseni ja lähdin taas menemään kohti Hallaa. Silläkään kertaa en saanut Hallaa kiinni, enkä kolmannellakaan yrityksellä. Vasta kun olin viisi kertaa yrittänyt, Halla antautui. Se tuli luokseni hirnahdellen ja hieroi sitten turpaansa käsivarttani vasten.
Rapsutin tammaa korvan takaa, kuin koiraa konsanaan ja se hirnahti niin lujaa, että kuulosti naurahdukselta.
"Olet sinä aika ihana.", sanoin Hallalle ja napsautin sitten riimunnarun kiinni sen riimuun ja ohjasin sen pois tarhasta.

Kun pääsin talliin Hallan kanssa ja olin laittanut sen karsinaan kiinni, Mikael talutti hevostaan juuri ulos tallista.
"Mikä hevosesi nimi muuten on?" kysyin häneltä Hallan karsinasta ja hän pysähtyi karsinan kohdalle.
"Ciff. Ja sinun hevosesi on Halla." Mikael sanoi ja jatkoi sitten, että luki oveen kiinnitetyn laatan, jossa Hallan nimi oli.
"Hallapa tosiaan." sanoin naurahtaen ja Mikael hymyili minulle, ennen kun talutti Ciffin ulos tallista. Kun Ciffin kavioiden kopseet etääntyivät, aloitin Hallan harjaamisen.

Taas Halla yritti näykkiä minua, kun harjasin sitä, mutta se oli kiinni, joten ei yltänyt näykkimään. Kova oli kyllä yritys.
"Sinun pitäisi lopettaa tuo näykkiminen.", sanoin Hallalle, mutta sanoillani ei tainnut olla mitään vaikutusta, kun lauseen lopettua, Halla jo yritti näykkäistä.

Harjaamisen jälkeen laitoin juoksutusliinan Hallan riimuun kiinni ja lähdin taluttamaan sitä kentälle, joka oli aivan märkä räntäsateen jäljiltä.
Vieläkin satoi räntää, mutta ei aivan niin paljon kun tallille tullessani.
Pysähdyin keskelle kenttää ja hoputin Hallaa kiertämään ensin käynnillä minua ympäri. Annoin juoksutusliinaa Hallalle, mutta jätin siitä itselleni ns. raipan mittaisen pätkän. Hallan käveltyä vähän aikaa, maiskutin muutaman kerran ja se lähti raviin. Tamman ravi näytti kivalta ja se ei hypähdellyt. Hetken ravattua, annoin käskyn vaihtaa suuntaa ja Halla vaihtoi. Ravin jälkeen nostatin laukan ja Halla laukkasi vähän aikaa, ennen kun siirtyi ravin kautta takaisin käyntiin.
"Nyt riittää tältä päivältä", sanoin Hallalle ja kävelytin sitä hetken ajan kenttää ympäri, jonka jälkeen lähdin viemään sitä talliin.

Laitoin Hallan karsinaan ja vein harjapakin sekä juoksutusliinan takaisin varustehuoneeseen, jossa kirjaimellisesti törmäsin Lauppiin. Olin avaamassa varustehuoneen ovea, mutta Lauppi ehti ensin ja sain ovesta nenääni. Horjahdin hieman, mutta sain pidettyä tasapainoni kurissa. Harjapakkikaan ei tippunut käsistäni. Lauppi avasi oven kunnolla ja katsoi anteeksipyytävästi minuun.
"Anteeksi, en huomannut että olit tulossa.", hän vielä sanoi.
"Ei se mitään.", sanoin Laupille ja hymyilin hänelle.
"Hei, nyt kun olet siinä niin voinko pyytää yhtä asiaa sinulta?" Lauppi kysyi ja nyökkäsin, joten hän jatkoi;
"Tallikäytävä pitäisi lakaista. Haluaisitkohan sinä tehdä sen?" hän kysyi.
"Tietenkin voin tehdä", sanoin ja väistin sivummalle että Rosa pääsi varustehuoneeseen.
"Kiitos ja anteeksi vielä kerran." Lauppi sanoi, hymyili minulle pikaisesti ja meni tallikäytävään. Saatuani varustehuoneessa Hallan harjapakin ja juoksutusliinan niille kuuluville paikoille, menin käytävälle ja etsin varsiharjan käteeni, jonka jälkeen aloin puhdistamaan käytävää. Lakaisin kaikki likapaakut ja mudat pois ja kuljetin ne ulos.

Käytävän lakaisun jälkeen palasin Hallan luokse ja katsoin kelloa. Se oli neljä, joten otin riimunnarun ja lähdin taluttamaan Hallaa vielä pihalle.
"Ensi kerralla voitaisiin maastossa käydä kävelemässä.", suunnittelin jo ääneen seuraavaa kertaa ja Halla hörähti minulle. Päästessämme tamman tarhan portille, avasin portin ja johdatin Hallan sisälle tarhaan.
"Nähdään sitten seuraavalla kerralla", sanoin Hallalle, silitin tuota kaulasta vähän vielä ja irrotin sitten riimunnarun sen riimusta. Kun Halla ravasi tarhan toiseen päähän, pujahdin aitalankojen välistä pois tarhasta ja käväisin tallissa viemässä riimunnarun sinne, jonka jälkeen lähdin kävelemään kotiin.

Vastaus:

Hyvä tarina, kirjoitat hyvin ja tarinaa oli kiva lukea :) Saat 15v€

Nimi: Mikael & Ciff

10.03.2015 21:19

Maastoilua!

Ciff laukkaili häntä pystyssä pitkin tarhansa reunamia tehden välillä näyttäviä vaihtoja sekä pukkisarjoja.
tervehdin hymyillen muutamaa tallilaista jotka taluttelivat hevosia tallille päin.
Kävelin porkkana kädessäni oriin luokse ja vihelsin kimeästi, jolloin Hevonen ponkaisi salamana pukitellen portille.
Naurahdin sen energisyydelle ja laitoin sen ketjuriimuun kiinni, syöttäen sille tuomiseni.
Ori ei malttanut edelleenkään kävellä vaan sen täytyi hyppiä ja pörhistellä minkä kerkesi matkalla talliin.

Tallissa oli onnekseni melko rauhallista joten turhilta vahingoiltakin voitaisiin välttyä.
Saman tien Ciffin kaviot luistivat betonilla ja se rymähti ähkäisten kyljelleen.
Hyppäsin rivakasti sivulle välttäen nipin napin törmäyksen hevosen kanssa.
Huokaisin kun ori nousi ylös ja törmäsi takana tulevaan Lauppiin,
niin että se pelästyi ja ponkaisi eteenpäin töytäisten minut kumoon ja juoksi ohitseni naru jaloissaan.
Lauppi toimi pikaisesti ja loikkasi ylitseni saaden muutaman metrin päässä olevan Ciffin kiinni rauhoittaen sen tyysti.
Nousin ylös ja kävelin anteeksi pyytäen sekä kiittäen naista joka katsahti meihin taas tuo ilme kasvoillaan.
Vähin äänin talutin yhtälailla steppailevan hevosen käytävälle ja laitoin sen kahdenpuolen kiinni.
Mietin mielessäni että mitähän tästä vielä tulee, kuinkahan kauan meitä jaksetaan katsoa täällä.
Ciff oli vain tuollainen elävä ja joka paikan touhottaja, ei sille minkään voinut.

Harjasin oriin jykevää kaulaa topakasti ja laitoin sille suojat puhdistettuihin jalkoihin.
Satula meni kevyesti selkään kuten suitset päähän oriin näyttäessä hapanta naamaa,
niin että heikompi olisi hävinnyt ja nopeaan sen edestä. Hymyilin sen ruttuturvalle,
oli vallan viihdyttävää katsoa sen äksyilyä tietäen että ei se mitään tekisi.
Ciff oli oikeasti pelottava ja äänet mitä se päästeli ollessaan tyytymätön,
muistutti enemmän lohikäärmeen ja virtahevonristeytystä kuin ylvästä welshoria.
Laitoin päähäni kypärän ja käsiini uudet nahkahanskat jotka oli viime viikolla ostanut.
Irrotin 'lohikäärmeeni' naruista taputtaen sen kaulaa lähdimme steppailemaan ulko-ovea kohden.

Ulkona oli inhottavan kuraista mutta minkäs sille mahtoi, oli mentävä vain jos halusi pitää orin täysjärkisenä.
Olin laskenut sen ruokinnan minimiin mutta ei se näkynyt siinä mitenkään, virkeä kuin tappiin asti viritetty jousi.
Kiristin pikaisesti vyötä saaden Ciffin irvistelemään taas mitä kauneimmin ja laskin jalustimet alas.
Nopealla liikkeellä ponnistin itseni selkään ja meinasin saman tien tulla niskoilleni alas, kun ori päätti aloittaa liikunnan omilla sarjoillaan.
Ciff köyristi selkänsä ja sitten mentiin, roikuin mukana yllättävän hyvässä tasapainossa ja annoin hevosen melskata.
Jykevä rakenteisesta eläimestä lähti melkoisesti liikettä, milloin takapuoli ja milloin etuset ilmassa.
Muutaman minuutin rodeon jälkeen Ciff pärskähteli ilmeisen tyytyväisenä itseensä ja jäi nätisti koottuna seisomaan aloilleen.
Hyvin vähä eleisesti kiitin luojaani että se jäi siihen, otin tuntuman ja käskin napakasti hevosen eteenpäin.

Olin ravannut likipitäen tunnin ja tunsi kuinka oriin karvapeite hikoili voimakkaasti.
Pyysin laukkaa ja sitä sainkin. Ainahan ori oli ollut kova menemään mutta nyt minusta tuntui,
että istuin nurin perin dynamiittipötkön selässä. Tunsin kuinka pitelemätön voima huokui hevosen lihaksista ja
annoin sille luvan mennä, sillä edessäni oli pitkänmatkaa pelkkää suoraa ja pohjakin oli sulanut.
Muutaman rivakan pukin jälkeen painelimme menemään pitkin metsää niin että jäi maisemat katselematta,
silmäkulmastani huomasin kuitenkin järven oikealla puolellani. Reippaan laukan jälkeen pidättelin 'dynamiittiani' käyntiin ja
ilokseni se hidastikin sulavasti rentoon pitkäaskeliseen menoon. Huomasin tallin siintävän edessämme, huokaisin sillä olin
vauhdissa unohtanut kokonaan katsoa mihin menimme. Olimme onneksi pysyneet pääpolulla varsin, sillä pohja näytti paljon käytetyltä.
Kävelimme reippaasti tallin pihaan ja laskeuduin hikisen hevosen selästä. Katsastin sen jalat todeten ne ehjiksi.
Ciff oli tyytyväinen ja taantunut riehumisestaan, silmät säihkyen se päästi ilmoille kimeän hirnahduksen muutaman tallikaverin vastatessa sille.

Vastaus:

Ihana tarina! Kuvailit hyvin, ja tarinaa oli muutenkin todella mukava lukea. Saat 15v€. Pahoittelen etten osaa antaa oikein kunnollista palautetta tarinoista, en vain keksi näin hyvistä tarinoista mitään sanottavaa :D

Nimi: Mikael & Ciff

10.03.2015 17:09

Saapuminen Elisioneen!

Traileri keikkui hiekkatiellä ajoittain niin rajusti, että jouduin pysähtelemään useasti, ennekuin punainen tallirakennus pilkotti edessäni. Welshorini Ciff potki taukoamatta kopin seiniä niin että minusta tuntui välillä suorastaan kuvottavalta. Kaarsin autoni mahdollisimman etäälle tallista, sillä tiesin että ori laittaisi show’n pystyyn kun pääsisi ulos kopista.

Pihalla minua olikin vastassa tallin omistaja Lauppi, sekä muutama utelias tallilainen pyöri tallin edustalla odottaen uutta tulokasta. Nostin käteni tervehdykseksi ja sammutin auton, hypäten rennosti Land roveristani ulos. Kättelimme Laupin kanssa ja vaihdoimme pikaisesti matkakuulumiset. Otin takakontista ketjulla varustetun riimunnaruni ja kampesin itseni etuovesta traileriin. Ilmassa tuoksui Ciffin kirjova hiki sekä tuore heinä, johon se ei ollut koskenutkaan kahdentunnin ajomatkan aikana. Laitoin tuhahtelevan hevoseni kiinni ja odotin kunnes Lauppi sai lastaussillan alas. Ori lähestulkoon yhdellä loikalla hyppäsi taaksepäin ja oli ulkona, hiljaisuutta rikkoi vain sen raivokas kiljaisu ja saman tien se hyppäsi pystyyn näykkien tyhjää ilmaa ympärillään. Olin nähnyt saman esityksen satoja kertoja, joten en siitä paljoa hätkähtänyt ja astuin sen viereen nykäisten ketjusta rivakasti. sain oriin huomion ja tanssien sekä loikkien se kulki milteinpä lapa minua hipoen mukanani. Lauppi katsoi menoamme toinen kulmakarva koholla mutta varsin tyyni sekä tietäväinen ilme kasvoillaan. Muutamat tallilaiset supattelivat ihastuneena ja hämmästyneinä hevosen käytöksestä. Lauppi lupasi laittaa trailerini sille varatulle paikalle, niin saisin rauhassa temmeltää Ciffin kanssa pihamaalla.

Tällainen on alku siis meillä!

Vastaus:

Hienoa että kirjoittelitkin jo näinkin pian :D Mutta siis, todella hyvä saapumistarina! Tarinaa oli mukava lukea, ja oikeinkirjoitus oli kunnossa, kuvailuakin löytyi hyvin. Saat tästä 10v€ :)

Nimi: Kata

09.03.2015 14:54
XI. Mukavaa maastoilua

Kaipasin kesää. Kesää ja sen lämpimiä pitkiä päiviä, auringonpaistetta ja raikkaita kesäsateita. Harmaa ja pimeä talvi oli iskenyt koulun alettua syvemmälle, sillä yleensä ehdin tallille vasta niin myöhään, että maneesissa oli jo ratsastustunteja. Ei auttanut muu, kuin odotella kärsivällisesti niiden loppumista. Siihen aikaan ehtikin yleensä tulla jo pimeä, puhumattakaan siitä millaista oli lopetettuani.

Onneksi ihan jokapäivä minulla ei loppunut myöhään. Torstai oli yksi niistä päivistä; ehdin tallille jo kahdeksi. Joku tallitytöistä oli jo hakenut Takun sisään, ja ori odotteli karsinassaan. Otin sen käytävälle ja harjasin karvaa reippain ottein.

Tänään menisin maastolenkille. Lauppi oli kertonut, että suurinosa ratsastusteistä oli jo sulanut sellaiseen kuntoon, että niillä saattoi ravata ja laukata huoletta.

Varustin Takun, joka ei vastustellut juuri lainkaan. Ilmeisesti sekin halusi maastoilemaan. Varmuuden vuoksi minä laitoin saappaisiini kannukset ja otin lyhyemmänpuoleisen kouluraipan mukaan. Ties mitä ori saisi taas päähänsä metsässä.

Kun Takku ymmärsi, että tänään ei mentäisi maneesille, se lähti mielellään tallin pihasta. Korvat hörössä se asteli pehmeälle ratsastukseen tarkoitetulle pururadalle. Siirryin raviin ja annoin Takun ravata omaa tahtiaan rennosti.

Ravasin aika pitkän aikaa. Nautin vain rauhallisesta metsästä ja keventelystä. Kun tein pidätteet, Takkukin siirtyi jo käyntiin kiitollisena tauosta. Annoin pidempää ohjaa ja kävelimme hiljaa jonkin aikaa.

Siirryin uudestaan raviin ja valmistelin laukannostoa. Takku jännittyi vähäsen ja liirasi takaosaansa vasemmalle. Se siis aikoi lähteä.

Puristin pohkeeni ja poni hyppäsi laukkaan. Se pukitti muutaman kerran, mutta minä nojasin taaksepäin ja napautin jokaisella kerralla raipalla. Raipasta se pukitti uudestaan, mutta vähitellen tajusi, etten tippuisi ja lopetti pukittelun.

Laukka pyöri mukavasti ja kaviot tömähtelivät pehmeään maahan. Nojasin hieman eteenpäin, kohotin takapuoltani satulasta ja annoin Takulle ohjaa. Ori pidensi laukkaansa ja venytti kaulaansa. Yhä nopeammin kaviot hakkasivat polkua ja poni kiisi pururataa pitkin.

Tein muutaman pidätteen ja Takku siirtyi raviin, hieman ohjien painetta vastustellen. Annoin sen ravata jonkin matkaa, jonka jälkeen siirryin käyntiin.

Jatkoimme rauhallista käyntiä lyhyin ohjin ja orikin tukeutui kuolaimeen vähitellen. Pääsimme pois metsästä, ja tien viereen aukeni pelto.

Ohjasin Takun pellolle ja käänsin ympyrälle. Taivuttelin ponia hetken aikaa kumpaankin suuntaa ja siirryin raviin. En tehnyt mitään kummoisempaa, mutta Takku alkoi liikkua oikein kiitettävästi. Se käytti mukavasta takaosaansa, ei pyrkinyt juoksemaan alta tai ryöstämään. Istuin harjoitusraviin ja nostin laukan; vaikka orilla yleensä oli tapana lähteä viemään avoimilla pelloilla laukassa, se ei tehnyt sitä nyt. Laukka nousi kivan lyhyenä ja tahdikkaana. Jouduin tosin tekemään muutamia nostavia puolipidätteitä, koska Takulla ei oikein ollut voimia ihan omin jaloin kantaa itseään oikeinpäin.

Vaihdoin suuntaa kahdeksikkomaisesti ja vaihdoin samaan syssyyn myös laukan. Pukki oli tällä kertaa ihan pikkuinen, eikä riittänyt horjuttamaan edes Takun omaa tasapainoa, saati sitten minun.

Laukkailu sai riittää muutaman ympyrän jälkeen. Klippauksesta huolimatta orini oli hiestä märkä ja antanut ilman epäilystäkään kaikkensa.

Otin vain pätkän kevyttä ravia pururadalla, jonka jälkeen Takku sai kävellä. Vartin verran ehdimme kulkea aivan pitkin ohjin ja rauhassa, ennen kuin pääsimme tallille.

Ratsastustunnit olivat juuri alkamassa, ensimmäiset taluttivat ratsujaan maneesille. Hyppäsin pihalla Takun selästä, nostin jalustimet ja löysäsin satulavyötä. Odottelin, että kaikki ratsukot olisivat matkalla maneesiin, jonka jälkeen talutin Takun sisään.

Harjasin orin rauhallisesti ja loimitin sen kevyellä fleeceloimella. Koska kiirettä ei ollut vielä mihinkään, pesin myös satulan ja suitset, huuhtelin suojat ja puhdistin harjojakin jonkin verran. Juttelin hetken aikaa tallin uuden hoitajan, Rowenan, kanssa.

Äiti tuli hakemaan minua viiden aikoihin ja muistutti ikävästi kouluhommista. No, sitten vain niiden kimppuun.

Vastaus:

Hieno tarina, taas kerran :) Oikeinkirjoitus oli kunnossa ja tarinaa oli helppo lukea. Kuvailit paljon ratsastusta, mutta muunlaista kuvailua (esim. ympäristöstä) ei juurikaan ollut. Saat 15v€.

Nimi: Rowena

09.03.2015 10:54
Pieni virhe tarinan alussa:

dotin = odotin

Nimi: Rowena

09.03.2015 10:51
dotin eteisessä, jotta isäni saisi juotua kolmannen kahvikuppinsa ja lähtisi viemään minua Elisioneen, lähellä olevaan talliin josta olin pari päivää sitten saanut hoitohevosen, ihanan norjanvuonohevosen Snöflingan, tutummin Hallan.
"Isää! Etkö ala olla jo valmis?" Huusin ja naputin seinää kynsilläni kärsimättömästi. Se minä olin, kärsimätön. Kaikki piti tapahtua juuri silloin kun minä halusin, ei yhtään myöhemmin tai aikaisin. Yksi asia, joka oli huono puoli minussa.
Sain odottaa vielä hetken, ennen kun isä tuli eteiseen ja laittoi työtakkinsa päälleen.
"No mennään sitten" hän sanoi ja väläytin hänelle hymyn, jonka jälkeen avasin oven ja pujahdin ulos.

Menin autotalliin, jossa isän tummanharmaa Range Rover oli pysäköitynä ja hyppäsin auton sisälle. Isä istui kuskin paikalle, käynnisti auton ja peruutti pois autotallista. Hän lähti ajamaan pientä hiekkatietä pitkin ja vähän aikaa ajettuaan, kääntyi isolle tielle.
"Hoitohevosenko sinä sieltä Elisionesta sait?" Isä kysyi hetken hiljaisuuden päästä ja käännyin katsomaan häneen.
"Juuri niin. Hallan, se on norjanvuonohevonen" selitin isälle, joka naurahti minulle.
"Muista sitten olla varovainen niiden hevosten lähellä" hän sanoi ja lupasin olla. Olin ollut tekemisissä hevosten kanssa pienestä pitäen ja rakastin hevosia, kyllä isän pitäisi tietää että osaan varoa hevosten lähellä.

Matka Elisioneen ei kauan kestänyt, sillä asuimme vain muutaman kilometrin päästä tallista. Kun punainen tallirakennus ja laitumet alkoivat näkymään, isä käänsi auton ja ajoi sen tallipihalle. En voinut olla hymyilemättä, vaikka yritinkin lopettaa hymyilemisen, aina hymy tuli uudelleen.
"Monelta sinut pitää käydä?" isä kysyi, kun nousin ulos autosta.
"Minä soitan sitten" sanoin vielä heipat ja lähdin kävelemään punaista tallirakennusta päin. Sillä hetkellä toivoin, että minulla olisi ollut kahdeksan lisäsilmää, jotta olisin kerralla nähnyt kaiken.

Huomasin kentällä ratsastavan kolme ratsukkoa ja keskellä kenttää seisoi nuori nainen, jonka oletin olevan tallin omistaja. Jokin hänen ryhdikkäästä asennostaan kertoi, että hän omisti paikan. Saatoinhan minä olla väärässä, mutta menin kuitenkin seisoskelemaan kentän reunalle ja seuraamaan tunnin kulkua.
"Nyt kevyttä ravia muutaman kerran kentän ympäri ja antakaa sitten ohjat hevosille ja ottakaa loppukäynti" nainen kuului sanovan ratsastajille, jotka vuoron perään aloittivat ravin. Katsoin miten joukkoa johti arabialainen täysiverinen, jonka askeleet näyttivät kevyiltä. Kentällä seisova nainen huomasi minut ja tuli luokseni kentän reunalle.
"Hei. En ole nähnyt sinua ennen täällä, oletko uusi?" hän kysyi ystävällisellä äänellä.
"Joo. Tosin.. kävin pari päivää sitten täällä kysymässä hoitohevosta." sanoin. "Aivan, olitko se sinä joka kysyi Hallaa hoiohevoseksi?" nainen kysäisi ja nyökkäsin hänelle.
"Odota että lopetan tämän tunnin, sitten näytän sinulle paikkoja ja Hallan. Olen muuten Lauppi, tallin omistaja." nainen esitteli itsensä.
"Rowena" sanoin nimeni ja Lauppi hymyili minulle, jonka jälkeen meni takaisin kentän keskelle.

Kun ratsastajat laskeutuivat alas hevosten selästä ja alkoivat taluttamaan niitä talliin, Lauppi tuli
taas luokseni.
"Seuraa minua. Näytän ensin tallin, sitten varustehuoneen ja tarhat. Kun olen näyttänyt kaikki paikat, voin auttaa sinua Hallan kanssa, jos tarvitset apua." hän sannoi ja johdatti minut punaiseen tallirakennukseen.

Kun Lauppi oli näyttänyt minulle kaikki paikat, hän vei minut Hallan luokse, joka seisoskeli lähimmäisessä tarhassa.
"Snöflinga, Halla. Mukava hevonen, mutta löytyy myös haastetta." Lauppi sanoi ja antoi Hallan tuuppia turvallaan itseään.
"Enköhän minä pärjää Hallan kanssa" sanoin ja silitin Hallan kaulaa. Norjanvuonohevonen vei sydämmeni heti, uskoin tulevani sen kanssa toimeen vaikka haastetta löytyikin. Kaikissa meissähän on huonot puolemme.
Lauppi kävi minulle riimunnarun ja lähti sitten tekemään töitään.
"Mitäs sanot siitä, jos mentäisiin talliin ja minä harjaisin sinut puti puhtaaksi?" sanoin Hallalle, joka hörähti ja kuopi loskaista maata. Tamma näytti hyväksyvän minut hoitajakseen, joten napsautin riimunnarun kiinni Hallan päitsiin ja lähdin taluttamaan sitä talliin.

Kun pääsin talliin, huomasin omaksi onnekseni karsinan ovissa olevan hevosten nimet, joten Hallan karsina löytyi helposti. Annoin tamman olla irti, mutta laitoin karsinan oven kiinni, kun lähdin hakemaan varustehuoneesta vuonohevosen harjoja. Varustehuoneessa oli jo kaksi muuta tyttöä, jotka järjestelivät hevosten tavaroita siistimpään järjestykseen.
"Öö.. hei. Olen Rowena ja uusi täällä." esittäydyin tytöille ja menin harjapakkien luokse. Löysin Hallan harjapakin helposti ja kun nostin sen syliini, käännyin katsomaan kahta muuta tyttöä.
"Hei vain, minä olen Rosa ja tuo tuossa on Lilo. Ketä hevosta hoidat?" toinen tytöistä esitteli heidät ja hymyili minulle.
"Hallaa. Entäs te?" kysyin.
"Minä hoidan Sinnaa. Lilo Mokkaa" Rosa sanoi ja hoiti näköjään puhumisen Lilon puolesta.
"Okei. No minä menen tästä harjaamaan Hallaa." sanoin, hymyilin tytöille vielä nopeasti ja lähdin sitten varustehuoneesta tallikäytävälle.

Päästyäni takaisin Hallan luokse, aloitin sen harjaamisen piikkisualla. Heti kun aloitin harjaamisen, sain vähän tuntemusta Hallan hankalammasta puolesta. Tamma nimittäin yritti saman tien näykkästä minua, kun olin kumartunut harjaamaan sen mahaa.
"Jos et nyt lopeta, laitan sinut kiinni" sanoin Hallalle topakasti ja heristin etusormeani sen turvan edessä. Halla päästi äänen, joka pystyi olemaan yhtä hyvin inahdus tai kiljaisu ja vetäisi turpansa kauemmaksi. Piikkisualla harjattuani, puhdistin vielä enimmät liat pölyharjalla pois. Pölyharjan jälkeen puhdistin vielä Hallan kaviot, jotka se erittäin vastahakoisesti antoi minulle ja selvittelin vielä hännän ja pystyssä sojottavan harjan. Kun Halla oli puhdas, peräännyin vielä kauemmaksi ihastelemaan aikaansaannostani.

"Näyttää hyvältä" paikalle ilmestynyt Lauppi sanoi ja katsahdin häneen hymyillen.
"Hyvä että kelpaa. Pari kertaa Halla yritti näykkäistä minua, mutta sain sen olemaan sitten kunnolla. Jätänkö Hallan karsinaan?" kysyin katsottuani ranteessani olevaa kelloa, joka näytti puolta seitsemää.
"Jätä vain. Olisitko ystävällinen ja auttaisit jakamaan iltaheinät hevosten karsinoihin, niin muut tytöt voi käydä ne sisälle sitten? Minä annan kaurat" Lauppi kysyi ja kun suostuin auttamaan häntä, hän neuvoi miten paljon kullekin hevoselle annan heiniä ja ryhdyin töihin.

Kannettuani oikean määrän heinää jokaisen hevosen ja ponin karsinaan, puhdistin housuni, jotka olivat heinien peitossa.
"Kiitos avusta Rowena, jos sinulla ei ole täällä muuta tekemistä niin voit ihan hyvin lähteä. Minä saan hevoset sisälle Lilon ja Rosan kanssa." Lauppi sanoi, otti riimunnarun mukaansa ja lähti hakemaan hevosia sisälle. Kävin vielä sanomassa heipat Hallalle, joka rouskutti tyytyväisenä heiniään ja soitin sitten isälle, että hän sai tulla hakemaan minut.

// Tälläinen aloitustarina. En takaa mitään laadusta, koska kirjoitin puhelimella :D

Vastaus:

Tämä oli hyvä tarina, pituutta oli hyvin ja oikeinkirjoitus oli kunnossa. Tekstiä oli mukava lukea ja se oli selkeää. Kuvailua olisi voinut olla paljonkin enemmän. Paljon plussaa kuitenkin muiden tallilaisten käyttämisessä tarinassasi, sekä ylipäätänsä siitä tunnelmasta että tallilla oli muutakin elämää ja menoa! :) Saat 10v€.

Nimi: Kata

07.03.2015 17:13
VIII. Ärsyttävää hömpöttelyä

Takku hirnahti tarhasta ja käveli portille rauhallisesti. Portilla ei sattunut olemaan riimunnarua, mutta otin vain kiinni orin riimusta ja talutin sen talliin. Masentavan harmaa alkukevään päivä oli märkä ja ärsyttävä.

Takku nuokkui koko harjauksen ajan. Toivon, että minäkin voisin vain nukkua – edellisenä iltana oli mennyt vähän myöhään uskonnon esseetä kirjoittaessa. Väsyneesti puin Takulle suojat ja suitset; tänään hömpöteltäisiin vain ilman satulaa.

Matkalla maneesille ori sai jostain lisää virtaa. Se kulki korvat hörössä ja steppaili ympärilläni. Selkäännouseminen ei ollut ihan helppoa, kun poni pyörähti aina altani pois.
”Anna olla.”, kivahdin Takulle, joka suostui kuin suostuikin seisomaan aloillaan hetken.

Aloitin käynnissä väistöillä ja lievillä sulkutaivutuksilla ympyrällä. Takulla oli hirveä kiire ja se yritti siirtyä raviin ja juosta altani pois. Raviin siirtyminen menikin melkein laukaksi. Tasapainoni oli onneksi kehittynyt vuoden aikana melkein kaiken kestäväksi ja en tippunut nopeasti, tikittävästä ja pomppotavasta ravista.

Sain Takkua kokoamaan itseään ja ravaaman maltillisemmin. Ravin työskentely venyi todella pitkäksi, sillä en jaksanut oikein ratsastaa, mutten toisaalta ollut myös tyytyväinen mihinkään.

Lopulta Takkukin vain kyllästyi toistuviin pohkeenväistöihin, siirtymisiin, ympyröihin, avo- ja sulkutaivutuksiin. Ilman sen kummempaa varoitusta se puri kuolaimeen ja lähti laukkaamaan. Pää painui alas ja pukit horjuttivat tasapainoani. Ryöstö tapahtui pitkän sivun alussa ja onnistuinkin pysyttelemään selässä sivun loppuun asti. Kulmassa Takku kuitenkin teki muutaman sivuaskeleen, horjahdin kunnolla vasemmalle ja kun ilman satulaa en saanut mistään kiinni, putoaminen oli aika väistämätön.

Takku kiihdytti laukkaa entisestään painon kadottua selästä ja heitteli villisti takapäätään.
”Saatanan eläin!” huusin purkaakseni johonkin kaikkea väsynyttä vihaa ja ärtymystä. Vähätkö Takku siitä välitti, vaan jatkoi menoaan ympäri maneesia.

Annoin Takun juosta. Istuin itse kyllästyneenä maneesin katsomon laidalle ja painoin käteni puuskaan.

Kun ori huomasi (muutaman minuutin kuluttua), ettei kukaan jahdannutkaan sitä, se pysähtyi maneesin toiseen päähän korvat hörössä katselemaan ympärilleen. Hetken aikaa se tuijotti minua hämmästyneenä. Sitten se pärskähti ja lähti kävelemään minua kohti alistuneena.

Hyppäsin laidalta vasta kun Takku oli pysähtynyt ihan lähelle ja tartuin ohjaksiin, jotka olivat onneksi pysyneet kaulalla eivätkä sotkeutuneet oripojan jalkoihin.

Nousin takaisin satulaan ja siirryin heti raviin. Pyrähdyksensä jälkeen Takku ei jaksanutkaan enää mitään; kun yritin nostaa laukkaa, seurauksena oli paikoilleen jäpittäminen ja pukittaminen. Päättäväisesti ratsastin kuitenkin eteenpäin ja vastentahtoisesti Takku nosti pitkän ja tahdittoman laukan, joka vei siltä vähiten energiaa. Ohjasin keskiympyrälle ja aloin ratsastaa – kokosin laukkaa, siirsin takaosaa vuoron perään sisään ja ulos, taivuttelin. Tulin jopa kerran ympyräleikkaalinjalla laukanvaihdon, jonka ori teki, joskin yhden pukin saattelemana.

Lopetin pian laukkojen jälkeen, jotta saisin edes jossain määrin hyvän mielen itselleni ja ponille. Kävelin aika pitkän aikaa pitkin ohjin maneesia ympäri, miettin kaikkea tallista koulujuttuihin, Takusta isomman ratsun vaihtoon, joka sekin olisi jonain päivänä kohdattavana. Nyt saisin kuitenkin nauttia vielä pitkän aikaa hömelöstä ponioristani.

Vastaus:

Hieno tarina! Välillä onkin mukavaa lukea ehkä vähän huonommasta päivästä :) Tämäkin tarina oli realistinen, sekä hyvin kirjoitettu! Saat 15v€ :)

Nimi: Kata

03.03.2015 17:51
VII. Huonompi kisapäivä

Äiti heitti minut autolla Elisioneen sunnuntaiaamuna. Tallipihalla oli jo kuhinaa, trailereita, uusia ihmisiä ja hevosia. Takku seisoi korva hörössä tarhassa ja tuijotteli hämmästyneenä kaikkia, joiden ei pitänyt olla paikalla. Äkkiä se pyörähti ja ravasi lennokkain askelin tarhan päästä päähän. Naurahdin poniorin esitykselle ja menin hakemaan sen. Kiinnisaaminen oli helppoa, mutta tarhasta päästyään Takku olisi halunnut mennä tervehtimään uusia tuttavuuksia. Se tanssahteli vierelläni ja hyppäsi jopa vähän pystyyn. Tallissa ori kuitenkin rauhoittui ja käyttäytyi ihan hyvin hoitaessa.
Ensimmäinen luokka oli helppo C. Olin opetellut radan huolellisesti ja kertasin sen vielä kerran – en halunnut ottaa mitään riskejä.
Talutin Takun verryttelyyn muiden hevosten kanssa ja nousin satulaan. Ori seisoi valppaana korvat hörössä.
Verkkaa ei voinut sanoa hyväksi. Takku sai sätkyjä vähän kaikesta, pukitteli ja keuli. Minua vähän nolotti, koska jotkut muutkin hevoset sitten säikähtivät Takkua.
Rata ei ollut todellakaan hyvä. Jostain syystä Takku ei suostunut menemään tuomarin päätyyn kunnolla, vaan kerran jopa pysähtyi paikoilleen ja pukitti protestiksi. Jos pääsimme päätyyn asti, käänsi ori takaosaansa sisään ja tuijotteli tuomaria korvat hörössä pää ulospäin kääntyneenä. Parhaiten onnistui askeleen pidennys pois päin tuomarista.
Helppo C:n jälkeen oli luonnollisesti palkintojen jako ja sitten heti helppo B. Kuten odotettavissa oli, emme sijoittuneet Takun kanssa kuin vasta ihan loppupäähän... En verrytellyt helppoon B:eehen sen kummemmin, en halunnut kuluttaa Takkua heti loppuun. Rata sujui aikalailla yhtä huonosti kuin edellinenkin. Vieläkin ongelmia ilmeni tuomarin päädyssä ja laukassa tuli epämääräisiä pukkihyppyjä. Tänään ei tainnut olla meidän päivämme.
Koululuokkia oli vielä neljä ennen esteluokkien alkua, ja vein Takun siksi aikaa talliin. Kouluratojen ratsastaminen ei kuitenkaan mitään ihan nopeasti ohimenevää ole, ja osallistujia oli paljon.
Kun St. Georgessa Lilo aloitti radan hevosellaan Sweet Melodylla, lähdin talliin varustamaan Takkua uudestaan. Olin aika nopea, ja päädyin taluttelemaan Takkua pihalle noin viideksi minuutiksi.
Ensimmäisenä ratsastettiin luonnollisesti luokka 30-40 senttimetriä, ja tajusin, etten ollut osallistunut siihen lainkaan. No, ei se oikeastaan haitannut, jäin vain taluttelemaan Takkua koko luokan ajaksi ulos. Heti kun se päättyi, hyppäsin satulaan ja pystyin aloittamaan verryttelyn. Takku ei vieläkään rauhoittunut, vaan hypyt olivat epämääräisiä loikkia yli esteiden.
Radalla oli kymmenen estettä ja niiden lisäksi kolmen esteen uusinta. Me emme päässeet uusintaan asti, sillä heti toiselta esteeltä tuli pudotus huonon lähestymisen takia.
Oikeastaan olimme sinä päivänä jokaisessa luokassa reippaasti puolen välin huonommalla puolella. Ei se nyt minua sinänsä ärsyttänyt, minulla oli kuitenkin mahdollisuus päästä kisaamaan Takulla aika usein ja korjata virheitäni. Seuraavat kisat voisivat mennä jo paljon paremmin.

Vastaus:

Kiva lueskella välillä kisatarinoita :D Mutta siis, hyvä tarina, kuvailit hyvin. Tarina oli realistinen, epäonnistumiset lisäsivät realistisuutta. Saat tästä 10v€.

Nimi: Santtu

01.03.2015 16:15
Hyppelehdin iloisesti kohti Elisionea. Eka päivä tallityttönä Elisionessa, sekä koko elämässäni, Jihuu! Katsoin puhelintani. Kaveriltani oli tullut viesti:
"Mitäs teet?" Vastasin siihen:
-"Meen Tallille, eka päivä tallityttönä! :)" Ja kaverini lähetti takaisin:
-"Nice! :)"
Suljin puhelimeni, ja tajusin, että olin tallin pihassa. Astelin talliin. Ihana hevosten tuoksu tulvi nenääni. Yläpuoleltani kurkisti jättimäinen turpa. Rapsutin sitä.
-"Moi! Taidat olla Santtu?" Eräs nainen käveli luokseni ja ojensi kättään.
-"Kyllä. Ilmielävänä. Ja mistä hommasta aloitan?" Kysyin ja kättelin naista.
-"Etkä halua tutustua ekana talliin?" Nainen kysyi.
-"Tutkin paikkoja kuin seikkailija, luulisin löytäväni oikeat paikat. Ja olisi kiva tietää, mikä on sun nimi?" Kysyin. Nainen naurahti.
-"Oletpas omatoiminen! Ja nimeni on Lauppi!" Nainen sanoi. Hän ojensi lappusen minulle. Luin sen. Se oli tehtävälista.
"Ei kai minun nämä kaikki pidä tehdä?? Kymmenen juttua??" Mietin itsekseni.
-"Ei sinun tarvitse noita kaikkia tehdä! Vähintään puolet eli 5!" Lauppi sanoi, näki varmaan ilmeestäni ajatukseni.
-"Kyllä minä nämä kaikki teen! Ihan kiva kun saa puuhata paljon!" Sanoin.



Ekana oli tallin lattian lakaiseminen. Lakaisin lattian tarkasti. Kun sain urakan tehtyä, vilkaisin taas listaa. Toisena oli karsinoiden siivoaminen. Hain kottikärryt ja talikon. Aloitin Carbon "Kassu" Nimisen hevosen karsinasta. Puhdistin kaikki karsinat. Kottikärry oli ihan täynnä, ja haju oli kammottava. Vedin syvään henkeä (en kuitenkaan nenän kautta) ja astelin lantalaan henkeä pidättäen. Kippasin lannat lantalaan ja juoksin kuin maailman nopein ravihevonen ulos lantalasta. Vein kärryt ja talikon paikoilleen. Olinkohan aika kaupunkilais-snobi kun en lannan hajua kestänyt?? Enhän edes asu kaupungissa?? Vilkaisin listaa taas.


Kolmantena minun pitäisi harjata Kassu. Hain Kassun harjapakin ja menin sen karsinalle.
-"Hei Kassu!" Tervehdin sitä. Kassu katsoi minua kummallisesti. Aloin harjaamaan Kassua. Huomasin, että olin unohtanut laittaa sen kiinni! Mutta kiltistihän se siinä seisoi. Jatkoin harjausta. Kun sain Kassun harjattua, vein Kassun harjapakin satulahuoneeseen ja kaivoin tehtävälistan taskustani. Samassa joku nyki hihaani. Se oli selvästi alkeistuntilainen.
-"Mä en löydä mun äitin kaa Lauppii. Mis se on?" Tyttö kysyi. Talliin asteli selvästi hänen äitinsä.
-"Hmm..." Mietiskelin ja kyyristyin vähän tytön korkeudelle.
-"Lauppi taitaa olla toimistossaan. Vilkaise sieltä." Sanoin ja osoitin toimiston ovea. Tyttö vilkaisi ovelle.
-"Kiitti!" Hän sanoi ja kipitti ovelle. Hän avasi oven ja hänen äitisä meni hänen perässään toimistoon. Pari autoa tuli pihaan. Alkeistunti alkaisi varmaan kohta. Pieniä lapsia tuli talliin. He alkoivat varustaman heidän äitiensä kanssa hevosia.



Katsoin taas listaa. Minun piti viedä Sinna tarhaan. Hain Sinnan karsinaa. Saavuin Sinnan karsinalle. Otin riimun. Sinna katsoi minua pelokkaasti. Tajusin, että se on säikky.
-"Hei Sinna." Sanoin rauhallisesti. Sinna ei enää katsonut minua pelokkaasti vaan se katsoi minua hieman epäpelokkaammin. (Jeii, keksin uuden sanan! :D) Kävelin rauhallisesti sen luo ja silitin sitä. Annoin sen haistella riimua. Laitoin riimun sen päähän. Talutin sen ulos. Vein Sinnan sen tarhaaan. Muistin mihin tarhaan Sinna piti viedä, koska Lauppi mainitsi jotain siitä. Päästin Sinnan tarhaan. Laitoin riimun koukkuun.


Vilkaisin TAAS listaa. Piti putsata satula ja suitset. Menin talliin. Kävelin satulahuoneeseen ja otin satulasaippuan. Putsasin kaikki satulat ja suitset. Katsoin vielä listaa. Seuraavaksi päiväheinät. Katsoin ruokalistaa ja pidin jutut mielessäni ja jaoin kaikille heinät. Kaikille piti laittaa oikeat määrät heinää. Tosin, alkoi jo hämärtää. Seuraavaksi piti harjata Halla, oli listassa. Hain Hallan harjapakin. Kävelin Hallan karsinalle.
-"Heipsan, söpöliini!" Tervehdin Hallaa joka nosti päänsä heinäkasasta. Menin karsinaa ja taputin sitä kaulalle. Laskin harjapakin maahan ja aloin harjaamaan Hallaa. Halla oli irti, joten se vähän hyöri ja pyöri. Sain kuitenkin harjattua Hallan.


Seuraavaksi piti järjestellä satulahuonetta ja lakaista se. Vein harjapakin satulahuoneeseen. Aloin siivoamaan satulahuonetta. Sitten lakaisin sen. Oli jo niin pimeä, etttä minun piti vilkaista kelloa.
-"Hmmmmmmm....." Mietin ja katsoin listaa. Viimeisenä iltaruoka. Hain Sinnan tarhasta ja jaoin iltaruuat. Sitten lähdin taskulamppu kädessäni kotiin.

Vastaus:

Tarinasi oli hyvä, hienoa että teit kaikki hommat yhdessä tarinassa! Oikeinkirjoitus oli kunnossa, ainoastaan siitä huomauttaisin, että vuorosanoissa käytetään joko vuorosanaviivaa TAI lainausmerkkejä, ei molempia samaan aikaan.

Tarinan kieli oli hyvää, mutta kuvailua ei ollut juurikaan. Tarina myös vaikutti hieman hutaisten kirjoitetulta. Kuitenkin ihan hyvä tarina, saat 20v€! :)

Nimi: Kata

28.02.2015 09:39
Tällä kertaa ihan lyhyt tarina, mutta saapi kelvata:) ei tapahtunutakaan mitään erityistä ja ehkä vähän tylsä, mutta antaa olla :')

VI. Kisoja odotellessa
Hiihtoloma päättyi ja koulu alkoi. Ensimmäinen maanantai oli heräämisen kannalta vähän tuskainen, mutta koulupäiväni sattui maanantaisin olemaan lyhyemmänpuoleinen ja koulun jälkeen matka jatkui suoraan tallille.

Tallipiha oli tyhjillään, vain Mokka ja Kassu seisoivat tarhassa. Ponit katselivat minua, kun kuljin reippain askelin tallin ovelle ja avasin sen.

Koko Elisione tuntui olevan typötyhjä, lukuunottamatta hevosia. Lauppiakaan ei näkynyt missään, mutta en antanut sen haitata vaan menin harjailemaan Takkua. Ori oli tänään melko rauhallisen oloinen, eikä jaksanut sen kummemmin sählätä tai hääräillä.

Tästä tunnista voisi tulla todella hyvä, ajattelin taluttaessani ponin tallista maneesiin. Nousin satulaan ja aloitin kävelemällä pitkin ohjin. Tunsin heti, että Takku oli reipas ja taipuisa. Keräsin ohjat ja pyysin Takkua astumaan kunnolla takaosalla. Ori taivutti niskaansa ja kokosi itseään.

Pyysin siltä ravia, joka nousi heti ja tuntui helpolta. Ravailin molempiin suuntiin, tein ympyröitä ja väistätin ponia uralta ja takaisin. Se kuunteli harvinaisen hyvin apuja ja liikkui todella mukavasti. Laukkakin sujui harvinaisen hyvin, sain ratsastettua keskilaukkaa, koottua laukkaa ja vähän jopa väistöä. Takku ei pukittanut raipasta vaan astui enemmän takaosallaan.

Keventelin rauhassa loppuraveja kun Lilo tuli Mokkaa taluttaen maneesiin. Tervehdin häntä iloisesti ja siirryin käyntiin.
”Miten meni?” Lilo kysyi hymyillen.
”Hyvin, Takku tuntui harvinaisen hyvältä.”, virnistin takaisin ja taputin orin kaulaa. ”Tähän on hyvä lopettaa. Saa nähdä miten käy kisoissa.”

Lilo nousi satulaan ja alkoi kävellä Mokalla, sillä aikaa kun minä laskeuduin selästä ja nostin jalustimet.
”Heippa!” huikkasin vielä ennen kuin talutin Takun maneesista. Ori oli kaikkensa antanut ja lepuutti toista takastaan.

Vein sen talliin, purin varusteista ja harjasin huolellisesti. Lauppi puuhaili tallissa ja tervehdin häntäkin. Annoin Takulle muutaman namin ennen lähtöäni. Jännityksellä mietin kilpailuja. Elisionen kisat olivat sunnuntaina. Eihän tämä suinkaan ensimmäinen kerta ollut Takun kanssa kisoissa tällä kaudella, mutta emme olleet mitenkään voitokkaita edellisissä. Mitenköhän kävisi nyt?

Vastaus:

Ei tämä tylsä ollut, eikä kovin lyhytkään :D Hienosti taas kuvailua, paljon plussaa siitä, että käytit tarinassa muita tallin heppoja ja henkilöitä! Saat 15v€.

Nimi: Kata

22.02.2015 10:18
V. Estetreeniä

Muutama päivä maastoilun jälkeen päätin hypätä. Takku oli tottunut jo aika hyvin uuteen paikkaan ja halusin treenata lähestyviin kisoihin. Menin tallille aikaisin iltapäivällä ja hain orini tarhasta. Tänään se ei antanut heti kiinni, vaan ravaili hetken häntä pystyssä ympäriinsä. Lopulta karkkipaperin rapina vei voiton, ja uteliaasti ori käveli luokseni.

Talutin Takun talliin ja harjasin sen normaalisti. Ilmeisesti sillä oli tänään jonkin sortin itsepäisyys- tai keppospäivä, sillä mistään ei tuntunut tulevan mitään. Kaviot eivät nousseet, mahan alta harjaamisessa oli lähellä, ettei ori napannut kiinni minusta.
”Mikäs sinua vaivaa tänään?” mutisin hieman kyllästyneenä ponin pelleilyyn.

Varustin sen, joskin sekin oli työn ja tuskan takana. Takku pullisteli, nosteli jalkojaan kun yritin laittaa suojia ja nosti päänsä kun yritin laittaa kuolaimia suuhun.

Annoin ponin seistä käytävällä sen aikaa kun kävin hakemassa oman kypäräni, raipan ja kannukset. Sen jälkeen talutin orin tallista ja nousin selkään tallin pihalla.

Takku ei tietenkään suostunut lähtemään tallilta heti. Se keuli, teki pukkihyppyjä, pyörähteli ympäri ja veti päätään alas. En kuitenkaan luovuttanut tällä kertaa; jos saisin Takun kerran pois tallin luota kunnialla, onnistuisi se myöhemminkin.

Niinpä taistelin (kirjaimellisesti) orin kanssa kymmenen minuuttia, ennen kuin se luovutti ja suostui kävelemään kiltisti maneesille. Yksi piste minulle, nolla Takulle.

Maneesilla nousin joka tapauksessa alas satulasta, minunhan piti laittaa esteitä. Takku kulki perässäni korvat hörössä, sillä aikaa kun minä nostelin tolppia ja puomeja.

Emme hyppäisi tänään paljoa. Kokosin vain kaksi ristikkoa, pystyn, jonka taakse jätin toiset tolpat, jotta okseriksi nostaminen onnistuisi ja vielä portin, jonka pysty nostamaan kannattimille. Ristikot olivat kolmen askeleen sarjassa, alkuun molemmat 40 senttimetrin korkuisia.

Aloitin nopealla alkuverryttelylle, ravia ja laukkaa molempiin suuntiin. Takku ei oikein ollut avuilla, se nimittäin aavisti, että hypättäisiin ja oli innoissaan. Laukassa ori puri kuolaimeen ja protestoi pukittamalla, kun yritin pidättää sitä takaisin raviin. Ravi oli pientä kiireistä töpötystä, eivätkä mitkään avut menneet läpi. Laukannostoissa Takku yritti lähteä viemään, ja vaikka sain sen hidastamaan vähän, laukka oli aika holtintonta. No, ehkä vähän oma vikani, koska en ollut hypännyt pitkään aikaan Takulla. Pitkän tauon jälkeen meno oli aina tälläistä. Onneksi maneesi oli tyhjä, ja sain rauhassa yrittää ratsastaa sekopäistä poniani.

Laukkojen jälkeen annoin Takun kävellä hetken pidemällä ohjalla, jonka jälkeen aloin tulla ristikkosarjaa. Ensimmäinen hyppykerta oli katastrofi; ensimmäiselle tuli huonosti askeleet ja hyppy oli epämääräinen, mutta sen jälkeen Takku kiihdytti laukkaansa ja yllätti minut ottamalla sarjaan vain kaksi laukkaa ja kenguruloikan. Jäin hypystä vähän jälkeen, mutta tottuneena jättiloikkiin, pysyin selässä.

Aloin jo vähitellen suuttua itselleni sekä ponille, toki enemmän itselleni. Sain järjestettyä itseni muutaman laukan jälkeen hypystä. Päätin, että alkaisin nyt todella ratsastaa. Pari helppoa 40 sentin ristikkoako saivat minut melkein tippumaan?

Tein rohkeampia pidätteitä ja pidin pohkeeni lähempänä. Laskin ääneen laukat ensimmäiselle ristikolle, joka yleensä auttoi minua.

”Yksi, kaksi, kolme, hyppy!” kolmosella tein pidätteen ja sain Takun odottamaan hetken verran pidempään, ja hyppy oli hyvä. Esteen jälkeen vauhti meinasi taas kiihtyä, mutta ratsastin pidätteet läpi ja Takku odotti kaikki kolme laukkaa ennen hyppäämistä.

Taputin orin kaulaa sisäkädelläni sarjan jälkeen ja hyppäsin sen vielä kerran.

Kahden onnistuneen sarjan ylityksen jälkeen, annoin Takun kävellä hetken. Poni alkoi tulla enemmän avuille.

Käyntitauon jälkeen korotin sarjaa 60 sentin pystyiksi, joiden jälkeen jatkoin pystylle, joka oli sekin tällä hetkellä 60 senttiä. Takku laukkasi hyvää laukkaa korvat hörössä ja hyppäsi hyvällä tyylillä. Se ei tuntunut enää holtittomalta, vaan tutulta Takulta, joka osasi kuunnella apuja ja tehdä mitä ratsastaja pyysi.

Porttikin ylittyi hienosti, vaikka en sellaista ollut paljoa Takun kanssa hypännyt. Ei sillä, että ori yleensäkään mitään erikoisesteitä kyttäisi.

Lopputunnista kaikki esteet oli nostettu 90 senttiin, sillä se oli useimmissa kisoissa suurin luokka jossa starttasimme. Huomasin, että vähitellen orikin alkoi katsoa itse ponnistuspaikkojaan, joka taisi olla pitkän harjoittelun tulosta. Alkuaikoina en voinut jättää ratsastamatta tarkasti millekään esteelle, koska hypyistä tuli kenguruloikkia.

Viimeiset hypyt olivat hyviä ja lennokkaita, ja pääsimme kevyesti yli esteistä. Voisi jonain päivänä kokeilla, miten korkeaa Takku todella pystyy hyppäämään, sillä viimeisen ennätyksemme, 105 senttiä oli ylittynyt vielä kivalla ilmavaralla. Voisihan sitä vielä metrikymppiä kokeilla...

Loppuverkkasin Takun huolellisesti ja kävelytin sitä vielä maastakäsin. Ori oli vähän hikinen klippauksesta huolimatta, se oli todella antanut kaikkensa. Talutin uupuneen ponin maneesista tallille ja purin varusteet. Harjasin orin huolellisesti ja loimitin sen kevyellä kuivatusloimella. Pesaisin varusteet nopeasti ja laitoin ne paikoilleen. Takulle annoin muutaman palasen porkkanaa palkinnoksi hyvistä treeneistä ennen kotiinlähtöäni.

Vastaus:

Hieno tarina, kuvailit hienosti ja kirjoitus oli selkeää ja mukavaa lukea. Saat 15v€!

Nimi: Kata

20.02.2015 09:36
Tälläistä tänään:) älä muuten ihmettele jos vieraskirjaan tulee ilmoituksia kisojen tuloksista joihin et ole osallistunut, olen vähän kuin ottanut oikeudekseni pyytää tänne ilmoitusta kun ilmottaudun kisoihin.. toivottavasti ei haittaa:)

IV. Hurrrja poni

Elisionen pihamaat olivat sulavasta lumesta kosteat. Viime päivien auringonpaiste ja lämpö oli aiheuttanut äkkinäisen kevään, joka näkyi ikävä kyllä myös Takun karvassa. Ensimmäisten kevään merkkien aikana ponilla oli nimittäin tapana heittäytyä piehtaroimaan mutalammikoihin, aivan kuten se oli tehnyt tänäänkin.

Talutin kuraan peittyneen orin tarhasta, huokaillen kuitenkin helpotuksesta, koska joku oli loimittanut sen aamulla tarhaan. Vain kaula ja loimi olivat kurassa.

Tallissa jätin Takun seisomaan käytävälle sillä aikaa kun kävin ravistelemassa pientä loimea ja viemässä sen kuivumaan. Sitten alkoi harjausurakka.

Takkua ei haitannut, että sen täytyi seistä aloillaan harjattavana. Se lerputti alahuultaan ja luultavasti nukahti niille sijoille. Kun tummanruskea karva sitten lopulta oli edes jotakin siistin suuntaan, kävin hakemassa Takun varusteet.

Poni kohotti päätään huomatessaan satulan ja sai nokostensa jälkeen aimo annoksen energiaa. Suojia laittaessani Takku yritti koko ajan nostaa jalkojaan. Tuskaisen suojien laiton jälkeen alkoi kuitenkin sujua varustaminenkin, ja viiden minuutin kuluttua talutin orin tallista.

Tämän päivän suunitelmat olivat kouluratsastus maneesissa, jonka jälkeen maastolenkki. Maneesissa saisin Takkua vähän kuulolle, eikä kaikki maastossa olisi ihan liian jännittävää.

Tällä kertaa maneesissa oli Lauppi ratsastamassa Sinnalla. Tervehdin häntä, ja Takku tervehti Sinnaa hypähtelemällä paikoillaan. Jos vain raaskisin, olisin ruunannut Takun aikapäiviä sitten, mutta en todellakaan viitsinyt. Sitä paitsi minusta oli mukava leikkiä ajatuksella, että jonain päivänä orillani olisi jälkikasvua, joka olisi yhtä lahjakasta esteillä kuin oripoikani.

Muutamassa kuukaudessa olin kuitenkin ehtinyt jo tottua orimaisuuteen, sen jälkeen kun Takku oli minulle tullut. Kävihän se joskus hermoille, mutta asian kanssa pystyi elämään. Kun Sinnakaan ei vaikuttanut kummemmin kiinnostuvan, sain minä Takun keskittymään apuihini.

Tein vähän väistöjä ja loivia avoja käynnissä molempiin suuntiin, kunnes Takku alkoi ärsyyntyä taivutteluun ja junnailla paikoilleen ja pukitella. Annoin sille armoa ja tein pienen pätkän hyvää avoa, ennen kuin lopetin ja siirryin kevyeen raviin.

Ravasin ensin ihan vain uraa pitkin rauhallisesti ja yritin saada Takkua vähän pidentämään askeltaan. Vähitellen se onnistui, eikä ori ravannut ihan yhtä pikkuisin askelin kuin yleensä. Kun olin tyytyväinen raviin, tein jonkin verran ympyröitä siellä sun täällä.

Ori oli oikeastaan aika hyvä tänään. Edellisen päivän kevyt ratsastus oli tuonut sille täksi päiväksi energiaa, mutta ei niin paljoa, että ratsastus olisi enemmänkin rodeota. Lisäksi klippaamisen jälkeen Takulle ei heti tullut ihan niin kuuma, ja se jaksoi keskittyäkin paremmin ja pidempään.

Otin vielä vähän laukkaa molempiin suuntiin, ennen kuin lähdin maneesista maastopoluille. Lauppi oli neuvonut yhden lenkin, jonka sanoi kestävän noin puoli tuntia reippaalla temmolla.

Takku asteli pää pystyssä ja korvat hörössä polulle. Se väisteli vesilammikoita kuin mikäkin hienohelma. Poni tuntui reippaalta ja innokkaalta.

Edessämme avautui jo osittain lumenpeitosta vapautunut pehmeä pikkutie. Puristin pohkeeni kevyesti Takun kylkiin ja ori hypähtä reippaaseen raviin. Yritin parhaani mukaan kevennellä rauhassa ja hidastaa Takku istunnalla ja pidätteillä, mutta avut menivät kuuroille korville. Takku oli liian innoissaan päästessään pitkästä aikaa maastoon. Annoin sen kuitenkin ravata omaa tahtiaan, jospa se sen jälkeen rauhottuisi vähän.

Ravi alkoi muuttua asteittain rauhallisemmaksi, kun edessämme näkyi sopivasti ylämäki. Juuri sen alapäässä annoin Takulle laukka-avut, ja ori hypähti reippaaseen laukkaan. Ylämäessä laukannostaminen toimi yleensä ponini kanssa, eikä se saanut päähänsä (tai vaikka saikin, se ei pystynyt) lähtemään pukittelemaan.

Energisesti pääsimme mäen yläpäähän ja annoin laukan jatkua. Takun kaviot osuivat rytmikkäästi lumesta kosteaan polkuun ja poni eteni korvat hörössä.

Se tapahtui hyvin nopeasti. Yhtäkkiä, ilman sen kummempaa syytä Takku pukitti. Se loikkasi ensin etuosallaan ja heitti sitten takaosan pukkiin. En ollut lainkaan valmistautunut, eihän Takku yleensä vain yhtäkkiä ilman syytä pukittanut.

Takku veti päänsä alas ja pukitti uudestaan. Tasapainoni oli heittänyt jo edellisestä pukista, ja nyt jalustimet katosivat jaloistani. Takku pääsi karkaamaan vähän vasemmalle ja minä liuin vastaavasti oikealle. Satula katosi ja tömähdin pehmeälle purupohjalle.

Vaistomaisesti käteni puristui ohjien ympärille ja sain pidettyä niistä kiinni. Takku jäi pyörimään ympärilleni, eikä onneksi yrittänyt paeta tiehensä.

Minuun ei sattunut, mutta olin enemmänkin hämmentynyt. No, kai Takku oli vain innostunut niin paljon, että oli heittänyt pukin.

Nousin takasin satulaan ja kävelin jonkin matkaa takaisin. Sitten käännyin ympäri ja nostin uuden laukan, jotta pääsisin ratsastamaan uudestaan samasta kohdasta. Nojasin taaksepäin ja pidin käsiäni liioitellun korkealla, ettei Takku pääsisi yllättämään. Poni yritti tietysti uudestaan pukittaa, mutta olin valmiina ja napautin sitä raipalla kaulalle. Ori unohti moiset hulluttelut ja jatkoi laukkaa tasaisesti.

Loppumaasto sujui ihan hyvin, lukuunottamatta sitä, että eräs lintu säikäytti vähän Takkua lentämällä pensaasta juuri kun ohitimme sitä. Minuunkaan ei sattunut juuri lainkaan, mitä nyt hetken oli särkenyt kättä jonka päälle putosin.

Ratsastin tallin pihaan ja hyppäsin alas satulasta. Nostin jalustimet ja talutin Takkua hetken pihalla, jonka jälkeen vein sen talliin ja purin varusteet. Pitäisikin vähän uusia varusteita näin kevään tullen, satula alkoi olla vähän kulahtanut.

Harjasin Takun huolellisesti ja annoin sille yhden omenan ennen kotiinlähtöäni.

Vastaus:

Juu, kiva kun ilmoitit!

Ja sitten tarinaan; Hieno tarina, hienosti kuvailtu. En oikein osaa sanoa mitään uutta tästäkään tarinasta, saat 15v€!

Nimi: Kata

18.02.2015 10:35
III. Kamala klippaus

Bussi kaartoi pysäkille ja hyppäsin pois sen kyydistä. Lähdin kävelemään jo toista kertaa kohti Elisionea. Tänään oli oikein mukava ja aurinkoinen päivä, joskin vähän viileä.

Tarhoissa oli jälleen hevosia, muttei tällä kertaa Takkua.

Tänään minulla oli tarkoituksena ratsastaa Takku vain kevyesti, koska Lauppi oli luvannut auttaa ponini klippaamisessa. Siihen nimittäin tarvittiin vähän useampi käsi; orini ei voinut sietää klippausta tai raspausta, eikä kengittäminenkään ollut lempipuuhaa.

Harjasin ponini huolellisesti ja satuloin sen. Takun karva oli todellakin ehtinyt venähtää pitkäksi...

Talutin orin ulos tallista ja nousin satulaan heti ulkona. Puristin pohkeeni Takun kylkiin, mutta se ei suostunut liikkumaan. Kokeilin uudestaan.

Takku lähti peruuttamaan pää ylhäällä ja yritti kääntyä talliin. Napautin pohkeeni jälleen sen kylkiin ja nyt ori hypähti vähän takajaloilleen ja pyörähti niiden varassa ympäri. Tämä oli oikeastaan aika tuttu kuvio; aina välillä Takku oli sitä mieltä, että ei halua lähteä tallilta ja alkoi hyppiä, keulia ja pukitella.

Kaviot kopisivat tallin edessä olevaan kivetykseen, kun ori yritti parhaansa pudottaa minua. Aina kun napautin sitä raipalla tai pohkeilla, se pukitti tai keuli.

”Voi jessus sun kanssas...”, mutisin ärsyyntyneenä ja hyppäsin alas selästä. Vedin ohjat pois kaulalta ja nykäisin niistä vaativasti.

Takku tiesi hävinneensä taiston ja alkoi tepsutella perässäni kuin pikku enkeli. Talutettuani oria ehkä kaksikymmentä metriä, kokeilin uudestaan nousta satulaan, ja tällä kertaa Takku kulki ihan nätisti maneesille. Pikkuisen taistelun kävimme maneesin ovella, kun ori junnasi paikoilleen eikä suostunut ensin astumaan kaviollaankaan maneesiin. Raippa auttoi kuitenkin tässä tilanteessa ja pääsimme kunnialla sisään.

Ratsastin todella kevyesti oria, sillä en halunnut sen hikoavan ennen klippausta. Tein ympyröitä ravissa ja annoin Takun mennä aika pitkänä enkä koonnut sitä sen kummemmin. Laukassa jouduin ottamaan vähän enemmän ohjaa, sillä orilla oli taas kunnon ponipäivä, ja laukassa se olisi mieluummin vain pukitellut aikansa kuluksi.

Ratsastus jäi noin neljänkymmenen minuutin mittaiseksi pikatreeniksi, mutta se ei haitannut, sillä olin ajatellut treenata muutaman päivän sisällä esteitä, sillä helmi-maaliskuun vaihteessa minulla ja Takulla oli aikamoinen kisasuma, mukaanlukien Elisionen kisat. Minusta oli mukavaa, aina jos pääsi mahdollisuuksien mukaan hyppäämään jo ennen kisoja kisapaikalle, jotta esteet ja paikat olisivat Takulle tuttuja ja se voisi keskittyä paremmin minun apuihini.

Hyppäsin alas orin selästä, nostin jalustimet ja löysäsin satulavyötä. Talutin Takun maneesista suoraan talliin ja purin varusteet.

”Kata? Oletko täällä?” Laupin ääni kuului kysyvänä tallista. Kurkkasin Takun karsinasta, jossa olin harjaamassa ponia.
”Jep.”, huikkasin. Lauppi asteli orin karsinalle.
”Tämä herra oli siis tarkoitus klipata?”

Nyökkäsin.
”Eikä muuten ole ihan helppo homma. En tiedä onko se ponimaisia temppuja vai mitä, mutta yksin Takku on mahdotonta klipata.”

Lauppi naurahti.
”Onneksi olen aika tottunut klippaaja, niin eiköhän tämäkin onnistu.”

Otimme Takun käytävälle ja kiinnitimme sen molemmilta puolilta.
”Katso nyt, sillä on niin epäileväinen ilmekin.”, nauroin ponini kummalliselle ilmeelle, kun se mulkoili meitä epäluuloisena.

Lauppi laittoi klipperin päälle kauempana Takusta, ja poni nosti päänsä ylös ja sen sieraimet laajenivat. Minä seisoin taputtelemassa orin kaulaa, jotta se rauhottuisi edes vähän.

Lauppi sammutti klipperin ja tuli Takun kyljen viereen koneen kanssa. Nainen taputteli orin lapaa rauhoittavasti, mutta se oli silti kaikki lihakset jännittyneinä.

Minä kävin hakemassa pussillisen kotona leikkaamiani omenan paloja, joita rapistelin houkuttelevasti. Hetkeksi ori unohti klipperin, ja tuijotteli korvat hörössä omenapussia.

Heti kun Lauppi laittoi klipperin taas päälle, Takku siirsi ruumistaan mahdollisimman kauas Laupista ja hengitti vähän kiihtyneesti. Minä annoin sille yhden palan omenaa.

Kun Lauppi rauhallisin ottein sitten alkoi klipata, minä syötin jatkuvasti omenaa pienissä palasissa Takulle. Poniori oli kaikki lihakset jännittyneinä, mutta käyttäytyi paremmin kuin ennen.

Lopulta Lauppi oli valmis. Hän oli tehnyt siistiä jälkeä ja vähitellen Takkukin oli alkanut rauhoittua. Nyt ori oli loimiklipattu, eikä hikoaisi enää niin pahasti ja näyttäisikin siistimmältä sitten kisoissa.

”Kiitos avusta, Lauppi.”, sanoin kiitollisena naiselle. Tämä naurahti.
”Eipä mitään.”, hän vastasi pirteästi.

Harjasin Takun vielä huolellisesti viimeisistä irtokarvoista ja lakaisin käytävän tummanruskeista haituvista. Lähtiessäni Takku sai jäädä karsinaan syömään päiväheiniään.

Vastaus:

Hieno tarina, taas kerran! Kuvailit hienosti, ja tarinaa oli mukava lukea. En oikeestaan keksi mitään huonoa tarinastasi, kaikin puolin hyvä ja hienosti kirjoitettu tarina. Saat 15v€!

Nimi: Kata

15.02.2015 10:33
Täältä tullaan taas :'D nyt hiihtolomalla kun on niin paljon aikaa niin kirjoittelen aika paljon:)

II. Koulukiemuroita

Hiihtoloman ensimmäinen aamu valkeni pilvisenä. Kierähdin uneliaasti kyljelleni sängyssä ja haparoin otteeseeni herätyskelloa.

Nousin istumaan sängyllä ja venyttelin raukeasti. Olisi aika mennä ratsastamaan jo pari päivää uuteen tallin totutellutta Takkua. Kisakausikin saataisiin avattua pikkuhiljaa, ja tarkoituksena olisi ehkä päästä starttaamaan jopa metrin luokkaa, riippuen miten saisin treenattua Takkua.

Pakkasin mukaan eväitä ja joitain tavaroita, jonka jälkeen lähdin tallille, ajatukset tulevissa tavotteissa.

Elisione avautui edessäni kotoisana ja tervehdin muutamia vastaantulijoita kohteliaasti. Takku oli tarhailemassa ja hirnahti pirteästi minulle. Tarhan portissa riippui riimunnaru, joten hain ponin samantien talliin.

Menin viemään tavarani hoitajienhuoneeseen ja kipaisin hakemaan Takun harjat. Ori oli selvästi innoissaan, ja hieman kauhulla odotin ratsastusta. Takku oli yleensä lomapäivien jälkeen vähän yli-itsepäinen ja tavallista arvaamattomampi.

Harjailin ponia ihan rauhallisesti pitkin vedoin. Vaikka Takku yleensä nauttikin siitä, nyt oli ihan liian jännää. Mahan alta harjaaminen sai orin naksuttelemaan hampaitaan ja se ei millään olisi jaksanut pitää kavioitaan ylhäällä.

Laskin satulan maahan ja laitoin suitset riippumaan karsinan oveen. Olin tänään laiska, enkä jaksanut kääriä pinteleitä ponini jalkoihin vaan tyydyin jännesuojiin. Asetin ne paikoilleen ja nostin satulan selkään.

Takku viskasi päätään ja pullisteli. Olin kuitenkin jo niin tottunut siihen, että poni ei pelastunut kunnon kouluväännöltä vatsaansa suurentelemalla.

Vanhasta tottumuksesta otin mukaani kännykän ja kuulokkeet. Tykkäsin kuunnella musiikkia ratsastaessani koulua. Talutin Takun maneesille ja kiristin satulavyötä vielä. Jalustimet olivat tietysti automaattisesti sopivan mittaiset, muuthan eivät pahemmin ponillani ratsastaneet. Napautin kuulokkeista soimaan Andy Grammerin Back Home.

Hyräilin lempilauluani antaessani Takun kävellä pitkin ohjin. Se tuntui reippaalta ja aika taipuisalta, tosin vähän jännittyneeltä uudesta paikasta. Se ei saanut tietenkään vaikuttaa kuitenkaan liikaa, koska Takku oli kisaponi.

Keräsin ohjat ja puristin pohkeillani ponin kylkiä. Se kokosi itseään ja myötäsi hieman. Napautin vaativasti pohkeilla saadakseni sen käyttämään takaosaansa aktiivisemmin. Takku pysähtyi paikoilleen. Napautin sitä kouluraipalla takapuolelle ja poni pukitti hieman, mutta siirtyi käyntiin.

Työskentelin hetken käynnissä ympyröillä ja taivuttelin Takkua huolellisesti. Vapaapäivien jälkeen ori tuli aina vähän jähmeäksi, eikä nyt jaksanut oikein keskittyä kouluratsastukseen, vaan olisi mieluummin kaahannut ympäri maneesia.

Siirryin kevyeen raviin ja jatkoin ympyröillä. Vähitellen Takkukin alkoi liikkua paremmin, mutta se sai silti silloin tällöin itsepäisyyskohtauksia.

Annoin Takun kävellä hetken ravailun jälkeen. Tänään treenivuorossa olisi myös laukkaharjoituksia. Takku ei ollut mikään mestari laukkaamisessa, vaan meni mieluummin vain ympäri kenttää ilman sen kummempia vaatimuksia. Kesää ennen meidän oli kuitenkin tarkoitus metrin radan lisäksi päästä myös starttaamaan helppoa A:ta.

Otin ohjat käteen ja siirryin harjoitusraviin. Ratsastin päätyyn ympyrälle ja huomasin, kuinka Takku liirasi takaosaansa ihan liian sisään. Se teki sitä aina, kun aikoi lähteä laukannostossa pukkilaukkaan.

En välittänyt siitä, vaan tein puolipidätteen ja puristin pohkeillani laukka-avut. Ensin Takku vain kiihdytti ravia ja käänsi takaosaansa enemmän sisään. Sitten se nykäisi päänsä alas ja loikkasi laukkaan selkä köyryssä pukitellen.

Ori karkasi laukkaamaan uraa pitkin sillä aikaa kun minä yritin järjestäytyä. Nostin käteni ylös ja nykäisin ohjista. Takku nosti päänsä, mutta jatkoi holtitonta laukkaa. Napautin sitä raipalla ja kokosin. Poni yritti siirtyä raviin, mutta napautin uudestaan raipalla.

Takku laukkasi ihan nätisti loppujen lopuksi. Se pukitti kyllä vähän raipasta, mutta keskittyi apuihini. Sain sen jopa kokoamaan vähän laukkaa ja tekemään muutamat laukanvaihdot, joita tosin siivittivät pukkihypyt.

Laukkatyöskentelyn jälkeen siirryin kevyeen raviin ja loppuverkkasin Takun huolellisesti. Se venyi mukavasti eteen ja alas, jos annoin tilaa.

Loppuverkan jälkeen annoin orille pitkät ohjat ja avasin maneesin oven. Olin päättänyt lähteä ihan pienelle maastolenkille käynnissä.

Pilvipeite oli rakoillut ja aurinko paistoi. Oli selvästi muutama aste pakkasta. Takku kulki korvat hörössä ja katseli ympärilleen, mutta tiesi, että olimme vain loppukäynneillä. Edellisellä tallillakin olin ratsastellut paljon viimeisiä käyntejä maastossa.

Saavuimme takaisin tallin pihaan ja hyppäsin alas Takun selästä. Nostin jalustimet ja löysäsin satulavyötä, ennen kuin talutin ponin talliin. Avasin suitsien remmit ja nostin satulan selästä. Karsinan oven edestä nappasin mukaan pölyharjan, jolla harjasin Takun läpi samalla kun otin suojia. Viimeisenä kipaisin vielä hakemaan fleeceloimen, sillä ori oli hionnut vähän treenissä. Taputin sen kaulaa ja mietin, miten täydellisen ponin olinkaan itselleni löytänyt.

Vastaus:

Hyvä tarina! Tarinan juoni oli aika perus, mutta sait mahtavalla kuvailullasi tarinasta kiinnostavan. Tarinassa olisi voinut tapahtua jotain muutakin, nyt se tuntui kuvailevan pelkästään ratsastusta. Mutta kuitenkin, mahtavaa kuvailua! Saat 15v€.

Nimi: Kata

14.02.2015 10:17
Nyt tuli tämmönen aika lyhyt ja huono eka tarina, ne ei oo mun bravuuri:D mutta toivottavasti kelpaa, kirjottelen sitten pidempiä + parempia myöhemmin:)

I. Uusi talli, uudet kujeet

Naputtelin hermostuneena auton ikkunaa. Ihan pian olisimme Elisionessa, uudella kotitallillani. Ja tietysti Takun uudella kotitallilla.
Käännyimme vähän pienemmälle tielle ja pian näkyviin tuli tallirakennuksia. Kohottauduin etupenkin selkänojasta. Siinä oli Elisione. Kentällä oli ratsukko hiomassa koulua, kolmea hevosta talutettiin kohti maneesia, luultavasti ratsastustunnille.
Hyppäsin ulos autosta ja tallista astui juuri ulos joku.
”Hei, olen Lauppi.”, nainen tervehti iloisesti.
”Moi.”, vastasin hymyillen. ”Olen Kata.”
”Arvelinkin vähän niin. Sinähän olit tuomassa poniasi tänne?”
”Jep –” olin jatkamassa, mutta trailerista kuului vaativa potkaisu. Pyöräytin silmiäni Laupille. ”Takku on aina vähän tuollainen.”, selitin ja kiirehdin avaamaan trailerin perää.
”Ei, minä ymmärrän täysin. Ponit ovat poneja.”
Jep, no Takku ainakin oli poni, isolla P-kirjaimella. Olin omistanut sen nyt vähän vajaan vuoden ja joskus täysin kyllästynyt tempauksiin. Vaikka rakastinkin ponia, epätoivon hetkillä teki mieli myydä se ja hankkia joku kiltti. Tunne oli kuitenkin yleensä hyvin lyhytaikainen ja ohimenevä. Se unohtui aina heti, kun lensimme yli jostain esteestä tai pääsimme läpi ilman ongelmia kouluradasta.
Takku hirnahti ja huiskautti häntäänsä huomatessaan avautuneen takaluukun. Laskin äitini avustuksella peräluukun maahan. Keräsin nopeasti pitkät vaaleat hiukseni sekaiselle nutturalle kahdella ponnarilla ja livahdin traileriin. Takku oli selvästi sitä mieltä, että oli joutunut viettämään jo aivan liikaa aikaa trailerissa ja lähti peruuttamaan reippaasti heti kun irrotin riimunnarun.
”HEI, nyt!” huudahdin vaativasti ponin yrittäessä oikein loikata taaksepäin. ”Me ollaan harjoiteltu tätä vaikka kuinka paljon, osaat kyllä mennä pois traikusta ihan rauhassa.”
Takku uskoi kyllä komennukseen. Se heilautti päätään ja käveli rauhallisesti ulos. Ulkona se nuuhki raikasta talvi-ilmaa ja steppaili vähän esittääkseen tarhaileville tammoille.
”Komea poni sinulla siinä.”, Lauppi sanoi hymyillen.
”Kiitos.”, vastasin kohteliaasti ja taputin Takun kaulaa. ”Minne voin viedä tämän herran?”
”Hmm... Voit ensin laittaa sen hetkeksi vaikka tuohon tarhaan.”, Lauppi osoitti yhtä tyhjää tarhaa. Nyökkäsin ja talutin poniorin tarhaan.
Äiti auttoi kantamaan Takun tavarat talliin. Lauppi piti pienen esittely kierroksen, jonka jälkeen pääsin hakemaan ponini tarhasta talliin. Harjasin huolellisesti orin, jonka jälkeen jätin sen tutustumaan uuteen talliinsa. Ennen lähtöäni kotiin järjestin viimeiset tavarat paikoilleen ja pesin vielä varusteet matkan jäljiltä. Hetki ennen kotimatkaa kävin vielä sanomassa moikka Takulle, joka oli saanut heinää eteensä ja rouskutteli niitä tyytyväisenä.

Vastaus:

Eihän tämä nyt huono ollut, eikä edes hirveän lyhyt :D Kirjoitat kivasti, kuvailit riittävästi ja teksti oli selkeää. En nyt sinunkaan tarinasta oikein osaa sanoa mitään pahaa, hyvä tarina, odotan jo seuraavaa tarinaasi :) Saat tästä 10v€.

©2018 Ratsastuskoulu Elisione - suntuubi.com